perjantai 28. marraskuuta 2014

Yhden viikonlopun tunteet, ääripäästä toiseen

Tätä emme odottaneet, emme olleet valmiita kohtaamaan.


Kahvila-Ravintola Salacavalan pyöreän lasiseinän jouluvalojen heijastukset Kuopion torilla 
Edessä kiva viikonloppu.
Paljon kivoja tapahtumia, Kirjakantti ja mielenkiintoiset kirjailijoiden kohtaamiset, lausunta ja musiikkiesityksiä, joulun avajaiset, jouluvalojen sytyttämiset, paljon ihmisiä ja lapsia liikkeellä, joulupukit ja joulupuurot, piparit ja glögit, kaikki hyväntuulisia. Iloa ja elämää tulossa tähän harmauden keskelle.




Matkalla keskustaan poikkesin rannan kautta, kun aurinko pilkisti pitkästä aikaa.
Mutta kuinka tässä näin kävikään.
Elämää ei voi käsikirjoittaa. Jouduimme kohtaamaan kaikki ääripään tunteet, ilon, leikin, onnellisuuden, jakamisen, odotuksen, ymmärryksen ja hetkessä päällimmäiseksi kohosi, hämmennys, murhe, huoli, voimattomuus... 

Ystäväni ottama kuva Kemistä 
Lauantai klo 18: hämärää, kohta pimeää, kiva päivä kääntymässä lauantai-illan viettoon. Taivaan täyttää räiskyvä joulukaupan avajaisten ilotulitus, viimeiset, isoimmat ja komeimmat kuviot tanssivat ja ihastuttavat, 

Sateenkaareen lupaus uskollisuudesta, meitä ei jätetä.
kun yht`äkkiä kuuluvat hälytyssireenit.
Hetken päästä saamme tietää. Tässä ihan lähellä äiti on surmannut 2 lastaan, 2,5-vuotiaan pojan ja pienen tyttövauvan.

Usva kertoo hengestä 



Marraskuiset kuvat Kallavedeltä, hämärää, luonto laskeutumassa lepoon. 
                                  
Pieni, tyyni lampi on saanut jääpeitteen Juuassa.
Padotun Karjalankosken vesiallas on tyyni, odottava Juankoskella. 
Me suomalaiset menemme luontoon suremaan ja käsittelemään tunteitamme. Olemme oppineet sukupolvien ajan: se lohduttaa, ei hylkää.
Kuopion ortodoksikirkon seinän risti
Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen kolumni Savon Sanomissa:
" PIISPA TOIVOO IHMISILTÄ KESKINÄISTÄ HUOLENPITOA
Yksilöllisen kulttuurin vaiettu varjopyoli on yksin jääminen. Monesti olemme liian hienotunteisia toisiamme kohtaan, emmekä siksi pyydä emmekä tarjoa apua...
Yhdessä hiljentyminen on paras ja ehkä ainoa asia, mitä ulkopuolisina voimme tehdä, sytyttää kynttilä suruviesti saavuttua." 

Kemin lumilinnan kirkko

Helatorstaina valon heijastus lammen pinnassa Juuassa
Vesi, elämän eliksiiri ja mahdollistaja on jäätynyt. Mutta ei vesi häviä, elämä jatkuu.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti