Olenkohan minä sittenkään niin itsenäinen?

Meillä on hyvä maa. Suomi. 

Kallaveden rantaa pitkin lenkkeillessä voi ihailla pikkusaaria. Kesällä nämä ovat lokkien asuttamia.

Rönö kuuluu Kuopion asemakaava-alueeseen. Vieressä on useita saaria, vanha puinen silta, monia viehättäviä taloja ja pihapiirejä.

Katse Väinölänniemen kärjestä kohden Rönön saarta

Vaikka ongelmia ja parannettavaa riittää, meillä on toivoa. Meillä on mahdollisuus luoda parempaa maailmaa, jos tahtoa ja sopua riittää, yhdessä. On sanottu, että suomalaiset kestävät paremmin vaikeita aikoja, yhdistävät voimansa ja taistelevat, "veljeä ei jätetä", kun taas hyvinä aikoina syntyy kateutta ja toraa.

Haapaniemeltä kohden keskustaa

Toisin on kovin monessa maailmankolkassa: 

sotaa, pakolaisuutta, nälkää, väkivaltaa, raiskauksia, katulapsia, hyväksikäyttöä... Kun sitä tulee joka päivä, toistuvasti, lamaannun, alan suojautumaan, suljen silmäni ja korvani. 

Kunnes kohtaan silmät, ihmisen, johon pystyn samaistumaan. Tunteet nousevat pintaan, viha "minulle ei saatana valehdella", se antaa energiaa.

Viime öinen pakkanen maalasi navetan ikkunan 

Lammen ranta on virtapaikasta auki

Rapakot jäätyvät

Meidän maailmamme pienenee koko ajan, ongelmat, joihin sekoittuvat valta, politiikka, uskonto, tulevat lähemmäksi, mutta siitä huolimatta en voi aina tietää, mihin uskoa. Yksi pisimmistä kriisipesäkkeistä on Lähi-idässä.

Kun tuuli painaa alkutalvesta pakkassäässä vettä pitkin Kallaveden selkää kohden rantaa, syntyy jäätaidetta.

Roni Smolander, (toimittaja, työskennellyt Lähi-idässä 1981-2002) kolumni "Maapallon keskipiste haussa" Savon Sanomissa 13.11.2014 avasi uusia näkökulmia:
"Alati rauhaton Lähi-itä on radikaalien uskontonäkemysten voimistumisen seurauksena nyt vaarassa muuttua uskonsotien näyttämöksi. Selvin esimerkki siitä on islamilaista kalifaattia  aluksi Irakiin ja Syyriaan rakentava ääri-islamilainen Isis-taistelujoukko, jonka maine raakuuksia ja kauhua levittävänä on aiheuttanut alueen vallanpitäjille unettomia öitä.
Väkivaltaisuudet ovat johtaneet Syyrian pitkittyneeseen sisällissotaan, Libyan hajoamiseen, Egyptin sotilasvaltaan.

Mistä tämä kaikki kertoo?

Johtajuuden puuttumisesta.

Maapallon poliisina pidetty Yhdysvallat on Barack Obaman presidenttikaudella vetäytynyt monista kriiseistä sekä strategisesti tärkeistä paikoista ja sen sijaan panostanut amerikkalaisten hyvinvointiin ja kansantalouden tervehdyttämiseen.

Samalla Obama on halunnut jakaa vastuuta, kriisimaille itselleen, Euroopalle.

Tämä on tulkittu Yhdysvalloilta heikkouden osoituksiksi, mikä näkyy erityisesti Syyrian, Irakin ja Ukrainan tilanteissa.

Uutiset ovat osoittaneet, ettei valtatyhjiön täyttäjistä ole ollut puutetta."

Sorsan selkä lähikuvassa

Kuopion puistoista kaadetaan vanhat puut. Kanto jää.

 

Ymmärrän. Me ihmislapset tarvitsemme rajat, vanhemman tai johtajan, joka määrittelee paikkamme. Mutta en ymmärrä kuitenkaan, eikö ihmisparka aikuistu.

Hyvän ja pahan valtataistelu jatkuu. Miten osaan valita?

"Kun kello seisoo

Tää kansa on kuin kaupunki ,

min tornin kello seisovi,

ja aikaa kysymähän niin

nyt kaikki juoksee naapuriin.

Mut toisen kello edistää

ja toisen jälkeen ihan jää

ja kaikki toimet nurin käy

kun ajan johtajaa ei näy.

Jos tääll`ois mies, jos yksikin,

niin itse nousis tornihin

ja voiman oikeudella hän

sen kellon vetäis käymähän.

Ja huutais: Näin on aika maan! -

ja oman päänsä mukaan vaan

hän ajan kellon asettais -

ja kaikki uskoa sen sais. 

Ja vaikk`ei ois se tullutkaan

niin sekunnilleen oikeaan,

niin pälkähästä päästy pois

ja jokin aika saatu ois.

Mut mies se viipyy, viipyy vaan

ja yhä seisoo kello maan

ja kaikki toimet nurin käy,

kun ajan johtajaa ei näy."

- Eino Leino -