Heijastin: Kevät on kuin raskaana oleva äiti

Heijastin: Kevät on kuin raskaana oleva äiti: Aivan kohta syntyy uutta elämää. Kaikki on valmiina. Takana on onnellinen odotus, valmistautuminen, tulevan kanssa eläminen ku...

Kevät on kuin raskaana oleva äiti

Aivan kohta syntyy uutta elämää. Kaikki on valmiina.

 Takana on onnellinen odotus, valmistautuminen, tulevan kanssa eläminen kuunnellen ensimmäisiä merkkejä, liikahduksia, potkuja. Ajatuksemme, mielikuvituksemme  rakentelelevat ruusunpunaisia odotuksia, suunnitelmia.

Mutta synnyttäminen ei tapahdu kivutta. Päinvastoin, se sattuu, sattuu niin paljon, ettei pysty sanoin kuvailemaan.

Niin ei kevät ole pelkästään auringonpaistetta, leppoisia tuulia, lintujen viserrystä niinkuin lapsuuden kesissä kun hiukset hulmuten juoksimme pellon piennarta kevään ensimmäistä perhosta tavoitellen.

Tänäänkin on rönttäkeli. Kuten koko viime viikon tai ainakin eilen ja toissapäivänä. Ja kaikki on loskaista, kadun reunustojen viimeiset lumet mustia, näkyvissä talven roskat, sen minkä taaksemme olemme jättäneet. Ihmiset pakenevat selkä kyyryssä mustien sateenvarjojen alla. On koiranilma, jossa koirakin suostuu olemaan pakollisen pissareissun.

Paitsi lapset, pikkupojat. Jos annamme luvan.

Vanha kansa tiesi, että uusi lumi on vanhan surma. Ja tiedänhän minäkin, että vesisade ja lämpö edistää kevään tuloa. Unohdin vain just nyt.

Kun aika on

 syntyy lapsi.

"Avuttomana kuin linnunpoika tarraat äidin rintaan,

pienten käsien kosketuksessa elää tämä hetki, huoleton huominen,

koko tulevaisuus,

kaikki tarpeellinen näissä käsissä.

Aterian jälkeen kätesi kehdossa kertovat:

Sinä Herra, ruokit heidän ajallaan,

Sinä ravitset luotusi jo varhain aamulla".

-Niilo Vähäsarja- 

Mielenkiintoista miten ajatukset ohjaavat tunteitamme ja käytöstämme.

Onneksi on mielenkiintoisia kirjoja, jotka vievät uusiin maailmoihin, tuulettavat luutuneita ajatusmallejamme. Jos vain uskallamme päästää irti.

Anthony de Mellon, viimeisin kirja Uudistuminen saa pohtimaan mieleni, sukuni ja kulttuurimme ajatusmalleja. Hän puhuu luovuttamisesta, jotta uusi saa tilaa syntyä, jotta vanha voi herätä. 

Me tarraudumme onnellisuuden odotuksiin, läheisiin ihmisiin, haluamme omistaa rakkauden, rakennamme oman vankilamme. Kiinnittyminen luo menetyksen pelon. Pahasta olostamme syytämme muita, ihmisiä, olosuhteita, säätä.

Tarjolla olisi vapaus.

Vapaus tarttua asioihin, jos on tarpeen. Tarttua unelmiin.

 Vapaus olla luova. 

Vapaus rakentaa päämääriä.

Vapaus olla tekemättä mitään.

 Vapaus ottaa perpektiiviä.

Elämä kulkee kulkuaan, toteutuu meissä, hetki kerrallaan. Jälkeenpäin ymmärrämme sen tarkoituksen, oman polkuni.

Elämä jatkuu. Anthony de Mello ohjaa uudistumisessa ja löytämään elämään syvemmän merkityksen.