Miten elää vanhaksi säilyttäen ilon ja elinvoimaisuuden?

Harmonikan juhlaa 

konsertissa Veikko Ahvenainen 86-v, hyväntuulen mestari ja konkari sekä viehättävä vaimonsa Carina Nordlund 49-v

Opettaja ja oppilas, alku 34-vuotta sitten, kun Carina oli 15-vuotias
Mies ja vaimo, rakkaus roihahti reilu 10-vuotta sitten. 

Seppo Kononen, tunnettu toimittaja, pitäjänneuvos, sai lahjaksi Veikko Ahvenaisen tekemän nimikkomusiikkikappaleen jäädessään eläkkeelle Savon Sanomista

Esiintyjinä Jari Ovaskainen ja Riistaveden Hanuristit, Savonia yhtye ja Savon Hanuriklubi.

Olimme kuulleet kehuttavan edellisten vuosien Ahvenaisen konsertteja. Niinpä päätimme lähteä paikan päälle Toivolan metsäkoululle.

Puoli tuntia ennen konsertin alkua oli sali lähes täynnä, miehiä enemmän kuin naisia, alaikäraja 50-vuotta, levyjen myyntipöydän ääressä häärii innostuneesti itse maestro. Mielikuvani vievät minut nuoruuteni maamiesseurantalolle iltamiin Savikylään.

Tilaisuuden isäntä, juontaja ja tähti on itseoikeutetusti Veikko Ahvenainen, hän valloittaa yleisönsä tarinoillaan, kokemuksillaan, vitseillään, mutta pian huomaan, että juttuihin kätkeytyy usein opetus, ihan kuin huomaamatta. Ja yleisö elää mukana. Elämää nähneet uurteiset kasvot sulavat hymyyn ja naurunpyrskähdyksiin. Taiteilija pyytää aplodeja ja saa niitä kaksin verroin. Ilta kestää kahvitteluineen 3 tuntia, mutta kukaan ei lähde kesken pois. 

Veikko Ahvenainen on puhunut minulle vielä tämän viikon, en malta olla jakamatta pohdintojani ja illan muisteloita:

Takana on tietoinen valinta

Hyväntuulisuus, ilon jakaminen , "nauru pidentää ikää", innostuneisuus.

Vaihtoehtona on valittaminen ja kärttyisyys, katkeroituminen. Elämä antaa Sinulle mahdollisuuden valita. Välillä tulee joka tapauksessa vaikeita aikoja, haasteita, menetyksiä, epäonnistumisia, vaikka aina voisi olla vieläkin huonommin.

Älä pelkää epäonnistumista, koska saat tilaisuuden oppia. Jos kompuroit ja kaadut, nouse ylös, katse ylös- ja eteenpäin.

Jos pelkäät, olet jo menettänyt mahdollisuuden kokea itsesi haastamisen iloa, mahdollisuutta avata uusia ovia, haistella uusia tuulia. 

Henkisillä voimavaroilla on valtava vaikutus siihen, kuinka mielekkääksi koet elämän. Tiedetään myös, että optimisti elää pitempään kuin pessimisti.

Veikko Ahvenaisen juttuja:

"Viime syksynä viiden vuoden välein järjestettävässä Finlandia talon konsertissa sanoin, että älkää luulkokaan, että tämä on jäähyväiskonsertti. Päinvastoin, tämä on kenraaliharjoitus vuonna 2019 järjestettävää konserttia varten."

"Ystävälläni oli vaikeuksia löytää joululahjaa vaimolleen. Niinpä hän päätti mennä laukkukauppaan, katseli ympärilleen, seinät olivat pullollaan erilaisia malleja. Niinpä hän etsi viehättävän nuoren myyjättären ja pyysi, että kuvitelkaa, että olen miehenne, minkälaisen laukun valitset lahjaksesi? Myyjä katseli ympärilleen ja katsoi mieheen ja totesi: matkalaukun."
"Yhden konsertin jälkeen mummo tuli kysymään, tunteeko muusikko nuotteja. Hän vastasi kyllä tuntevansa, vaikka nuotit ovatkin päässä. Mummo mutisi mennessään, että vae on ne nuotit piässä. Seuraavaan konserttiin, mikä sattui olemaan kirkkokonsertti, laittoi Ahvenainen Savon Sanomat nuottitelineelle." 

Oman terveyden vaaliminen

Aivot pysyvät vireinä musiikin = luovuuden ja taiteen, liikunnan, riittävän unen ja kasvispainotteisen hyvän ruuan sekä raittiuden avulla.

Apu lehden haastattelu 8.11.2013:

"Tiedemaailma on yrittänyt pitkään selvittää, miten musiikki hoitaa aivojamme. Musiikki tehoaa lääkkeen tavoin sydänsuruun tai jopa fyysiseen kipuun. Se toimii myös kuntouttajana, terapiamuotona, muistijumppana, itsetunnon kohottajana ja rentoutuskeinona.

– Musiikki on ollut minulle noita kaikkia. Koen ehdottomasti, että se on lisännyt älykkyyttäni ja avannut minulle uuden maailman, Veikko Ahvenainen sanoo." 

"Muusikko mainitsee muutamaankin otteeseen edesmenneen arkkiatrin Arvo Ylpön, jonka opetukset ovat jääneet hyvin mieleen. Hän on myös sitä mieltä, että terveydessä kaikki on yläpäästä kiinni: jos mieli on musta, se vaikuttaa myös fyysiseen terveyteen. Ahdistunut ihminen alkaa kääntyä fyysisesti kumaraan, ja kehossa voi alkaa esiintyä kaikenlaista kremppaa.

Ahvenaisen mielestä yhtä tärkeää kuin rakkaus on se, ettei ihminen vihaa. Elämässä ei saa katkeroitua." Apu 11/2013

Veikko Ahvenainen aloitti maratonien juoksemisen 60-vuotiaana ja nyt takana on 31 täysmaratonia.

Suhtaudu nöyrästi kaikkeen

Taiteilijalla ei ole hyvää tai huonoa yleisöä, aina on annettava kaikkensa, jokainen ihminen on yhtä tärkeä. Ja kaikki työ on tärkeää.

Älä anna periksi

Pikku-Veikon lapsuus ei ollut helppo, mutta se opetti ja loi meidän tuntemamme Veikon ja elämän taiteilijan. Hän sanoikin, että tämän päivän ihmiset pääsevät ihan liian helpolla, emme ole oppineet taistelemaan tavoitteidemme ja unelmiemme puolesta.

Muusikko syntyi 5x5m kokoisessa 1-huoneen vuokrakasarmissa, köyhille varatulla alueella Kuopiossa Männistönkadulla, lapsia oli 7.

Naapurin pojilla oli harmonikka, johon Veikko Ahveninenkin ihastui.

9-vuotiaana hän osti ensimmäisen 2-rivisensä, johon sai rahat myymällä sähkölinjojen alta kerätyt kuparilankojen pätkät. 

11-vuotiaana hän näki divarissa hienomman soittimen, hinta 500 markkaa. Veikko poika marssi pankinjohtaja Hannes Iivanaisen  puheille ja pyysi vekseliä. Pankinjohtaja hämmästyi, mutta tarjosi huvittuneena lomakkeen ja sanoi, että siihen Sinun on saatava varakas takaaja. Veikko kantoi Savon Sanomia, sai takaajan ja haluamansa haitarin.

13-vuotiaana nuorta muusiikon alkua pyydettiin Tivoliin tuuraamaan "sairastunutta" haitaristia ja teki sen niin hyvin, että hänet pyydettiin koko kesän kiertueelle. Hän soitti esitysten taustoja leijonanhäkin päältä ja saman häkin päällä hän myös nukkui.

14-vuotiaana, kun Suomi oli tullut tutuksi, hän järjesti oman kiertueen.

Jos hän aikoinaan oli nuorin vekselinsaaja hanuristi, on hän tänään vanhin konserttimuusikko, vieläkin elinvoimainen humoristi, joka ottaa elämän vakavasti. Nauttien.

Äiti Suomi on sininen ja valkoinen, pakkasen huurruttama

Niin kaunis, viaton valkoiseksi hunnutettu luonto, Luojan, luontoäidin teatteresitys kestää hetken. Mistä se kertoo?

Yksityisveneiden laitureiden vierisen puiston näkymää, rantatie kohden Haapaniemeä Kuopiossa

Mieleeni nousee  Juha Tapion

kaksi vanhaa puuta

"....ja sä viet mut ikkunan luo

ja sä sanot: "Me kai ollaan niinkuin nuo".

kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää

katsoo kevääseen, seisoo erillään

ja kestää joka tuulen ja sään

kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää

katsoo kevääseen, seisoo erillään

ja jossain alla maan

ne kaiken aika yhteen punoneet on juuriaan.."

-Juha Tapio-

Tätä samaa kokemusta me tarvitsemme, kuulumista johonkin tarinaan, juuria niin yksityisinä ihmisinä, parisuhteessa, perheessä, kansa- ja ihmiskuntana. Olemme osanen jatkumossa, kannamme sukupolvien kokemuksia ja siirrämme ne eteenpäin. Maailma ja elämä on myös kaunis, hyvä voittaa pahan, jos niin tahdomme. Yhdessä.

  

 Kallanranta

Voimia ja onnellisuuden tunteita kannattaa tietoisesti hakea arjen lomaan, kukin omalla tavallaan, taide, musiikki, hyvä seura, ruoka ja viini, lapsen katse, leikki, liikunta... Ja luonto, maisema, kiertokulku, elämä jatkuu.

Sininen ja valkoinen

" Kotimaa kun taakse jäi,

mietin hiljaa mielessäin,
mitä siitä kertoisin.

Kertoisinko köyhyyden?

laudat eessä ovien tai sen kaiken rikkauden

kunnes tiesin vastauksen:

Kauniita vanhoja puita pitkin rantaa puistikkoina ja rantien ylle kulkijoiden suojaksi kaareutuneina

Sininen on taivas,

siniset on silmämänsä sen.

Siniset on järvet,

sinisyyttä heijastaen.

Valkoinen on hanki,

valkoiset on yöt kesien,

valkoiset on pilvet,

lampaat nuo taivaan sinisen.

"Ota meistä kuva. Minulla on niin hyvä hoitaja" Miehet yhdessä ihailemassa luonnon kauneutta, nuori ja vanhus.

Juuret kasvoi maahan sen,

kylmän sekä routaisen.

Kuopion nyt remontissa oleva tuomiokirkko Kirkonmäellä, keskellä kaupunkia

Lämmön tunsin kuitenkin,

lujuudessa graniitin.

Hiljaa kuusten kuiske soi,

terveisensä tuuli toi.

Sininen ja valkoinen
värit ovat vapauden!

Sininen on taivas,

siniset on silmänsä sen.

Siniset on järvet,

sinisyyttä heijastaen.

Valkoinen on hanki,

valkoiset on pilvet,

lampaat nuo taivaan sinisen.

sanat ja sävel:

- Jukka Kuoppamäki -

"Kallavesj, Kallavesj, suarine ja rantones.."
laskeutumassa illan lepoon

Helposti, kun miettii maailmanmenoa, kaikkea sen hämmennystä ja lohduttomuutta, hiipii mieleen epätoivo ja voimattomuus.
Silloin on hyvä miettiä vain tätä päivää ja tätä hetkeä. Omia arjen toimiaan ja ottaa kiinni siitä, mitä milloinkin vastaan tulee, yrittää ymmärtää ja nähdä. Se riittää. 
Näin olen itselleni sanonut tässä elämän vaiheessa, niin monien kokemusten ja kolhujen jälkeen. 

Äitini sanoin: "Niinkuin on päiväsi, on voimasi". Tämä on kantanut tänne saakka, lisäksi ajattelen, että meille annetaan, mitä tarvitsemme.

Jokaiselle päivälle.   

Ulkoilemisen iloa pilvisenä talvipäivänä Kuopiossa

Talven valo on harmaata

Harmaan eri sävyjä, pehmeää, ajatteluun, unelmointiin ja rauhoittumiseen kutsuvaa.
On aika levätä, mutta on myös aika lähteä ulos, ihmisten ilmoille, haukkaamaan happea. Sää on tänään lempeää, helppo hengittää.   

Hyväntuulinen päiväpostinkantaja

Infrastruktuuri toimii. Emme aina tule ajatelleeksi, miten monet tekevät työtä, jotta palvelut pelaavat, palvelut joita pidämme itsestäänselvyytenä. Vaikka kadulla ovat lumikinokset, olipa sää minkälainen tahansa. 

Lumi on saatava pois kaduilta. Työtä tehdään ympäripyöreitä päiviä.
 

Kuopiossa on oivat liikunatamahdollisuudet, kaiken lisäksi lähellä, kaikkien saatavilla.

Kauniita, hyvin hoidettuja puistoja, rantaviivaa, vettä, metsää. Ja vielä Puijo. Meitä hemmotellaan.

Miten puhuttelevilta maisemat, valkoiset puut ja hanget, sininen taivas, näyttävätkään iltavalaistuksessa.

Rönön silta

Ulkoilijat, etenkin vanhempi väki, pysähtyvät juttelemaan, jos olet lasten, koiran tai kameran kanssa liikkeellä. Ihan tuntemattomattomatkin ihmiset, se on meidän tapamme. Siinä vaihdetaan päivän kuulumisia, ihastellaan luontoa, joskus muistellaan menneitä.

Ja kas miten virkeänä sitä tulee kotiin. Ja nälkäisenä. 
Ihan tavallinen arki riittää.

Jokainen on jonkun lapsi, Ranskan terrorismin synnyttämiä ristiriitaisia ajatuksia.

Vanhemmat, isä ja äiti, perhe, sosiaalinen ympäristö, kulttuuri, yhteiskunta, aika, varallisuus, mitään näistä emme voi valita syntyessämme ihmislapseksi, valmiiksi yksilöksi, elämään omaa elämäämme, pärjäämään.
 

Odottava äiti lapsensa joulujuhlassa

Perimme geenit, menneiden sukupolvien kokemukset, ratkaisemattomat ja selvittämättömät taakat, asenteet, uskomukset, arvostukset, moraalin. Elämä ei ole tasa-arvoista.

Lapsenlapsen tekemät jouluenkelit  ja lapsen antama kukka: "Että olisimme mukana teidän joulussanne."

Toisaalta lapsi sopeutuu, ei vertaa, luottaa ja turvaa häntä hoitavaan ja lähellä olevaan, sitä enemmän, mitä pienempi. Vaikka pettyy. 
Jokaisen on kohdattava pettymyksiä kasvaakseen vahvemmaksi, selvitäkseen elämässä väistämättömättä vastaantulevista kolhuista, mutta perusturvallisuus ei saa horjua.

Leikki on lasten työtä

Jos et itse jaksa, vedän Sinua kelkalla

Laskettelun opettelemista, takana turva

Kun lapsi kasvaa, kasvaa myös elinpiiri, ihmiset, joihin liittyy. Tehdään itse valintoja, mihin liitytään, mille tielle lähdetään, keihin kuuluu.

"Kuvaa meitä, jos haluat ruman kuvan", nuorten draama meneillään.

Entäs, kun turvapaikkaa ei löydy, ei omaa kotia, ei fyysistä eikä henkistä?

Turvapaikkaa, jossa tulisi hyväksytyksi ehdoitta, ihmisenä, vaikka tekoja ei aina hyväksyttäisikään. Jossa annettaisiin tilaa etsimiseen, kasvamiseen ja itsensä tarpeiden ymmärtämiseen yhdessä sovittujen rajojen puitteissa, tulisi näkyväksi, kuulluksi, otetuksi syliin, rakastetuksi. 

Silloin liitoudutaan pahaan. "Paha ei hylkää", sanoi Martti Lindqvist.

Tämä kaikki tulee mieleen, kun mietin ranskalaisten ja meidän kaikkien kohtaamaa surua, pelkoa ja hätää eilen ja tänään, kun terroristit surmasivat lehtitalon 12 henkilöä. Kun he mieluummin kuolivat kuin lopettivat piirityksen. Kun sama malli etenee, pahuus ottaa valtaa.

Puhutaan satiirisista kuvista, sananvapaudesta, uskonnoista, terrorismista.
Tapani Ruokasen kolumni Suomen Kuvalehdessä avasi ovia, hän sanoi mm:

"Miksi terrorismia syntyy ja miksi jotkut haluavat jopa uhrata oman elämänsä itsemurhaiskussa? Ihmisen motiivit ovat aina sekoittuneita. Joskus pelkästään köyhyys ja osattomuus riittää. Terrorismi ruokkii heikon ihmisen tarvetta kuulua voimakkaaseen yhteisöön, tulla osaksi itseään suurempaa tarkoitusta ja toteuttaa historiallista tehtävää. Se on myös yksinkertaisesti väylä harjoittaa pahuutta."

"Sananvapaus on rakennettava aina uudelleen, jokaisessa sukupolvessa, sillä se ei periydy yksilölle eikä yhteisölle. Yhteiskunnan työnjaossa median tehtävä on kaivaa esiin kaikkien kannalta merkittäviä asioita, joita piilotellaan ja joista halutaan vaieta. Median tehtävä on paljastaa ja pilkata tekopyhyyttä, vallan väärinkäyttöä, ihmisten nujertamista ja polkemista. Huumori on yksi kaikkein väkevimpiä aseita tässä työssä. Pahantekijät pelkäävät eniten naurettavuutensa paljastamista. Sitä miekkaa ranskalaiset kollegat osasivat käyttää."

"Journalistien tehtävä on tuottaa ”ikäviä uutisia”, jotka yhteiskunnan demokraattisessa prosessissa tulevat yhteiselle esityslistalle tietoina korjattavista epäkohdista ja oikeudenloukkauksista. Vain ”hyviä uutisia” kertovasta yhteiskuntajärjestelmästä on karvaita kokemuksia lähihistoriassa, kun lehdistöstä tehtiin puolueen kollektiivinen agitaattori, propagandisti ja organisaattori. Sitä harva haluaa takaisin. Toimittaja on sekä demokratian vahtikoira että oikeusvaltion suojelusenkeli."

"Paha on tunnistettava, saatava sanoa pahaksi, ei selittää pois" , sanoi Martti opettajani. 

Siihen me tarvitsemme vapaata luotettavaa tiedonvälitystä, riippumatonta lehdistöä ja rohkeita, oikeudentajuisia toimittajia, mutta myös valveutuneita kansalaisia, lukijoita. Meitä, itse kutakin, että suostumme näkemään, ymmärtämään, valitsemaan, katsomaan myös omaan peiliin.

Suomi. Ja talvi. Mitä näet mielessäsi?

Talvipäivä Puijolla ja Konttilassa, ikivanhassa torpassa

Hautausmaan reunustamaan puut, vastapäätä linja-autokeskusta, ovat lumiset.

Mielikuvaani talvesta liittyy aina lumi, valkoinen ja pehmeä, huurteiset puut.

Tänä vuonna olen talvea odottanut ja odottanut. Aina kun sataa lunta, sulaa se muutamassa päivässä, muuttuu loskaksi, maisema mustaksi.

Mutta tänään on kaupunki saanut valkoisen hunnun. Aika lähteä kiipeämään Puijolle.

Tykkylunta.

 Kaksi isoa oksaa menee lumen painosta poikki, särkee pudotessaan lyhtypylvään lampun ja koko höskä tulee ryminällä alas, ihan eteeni, ympärillä pöllyävä lumi sokaisee. 

Kaikki on ohi hetkessä. Voin jatkaa matkaani, vapisevin polvin, mutta terveenä.

Puijo on merkittävä liikunnan keskus.

Hiihtoladut, laskettelurinteet, mäkihyppyrinne, golfkenttä, patikointireitit, kaikki reilun kilometrin päästä keskustasta.

Hiihto-  ja patikointireitit kulkevat myös ikivanhassa metsässä.

Welcome!

Savolaistorppa vuodelta 1770, luonto- ja matkailukeskus Konttila, perinnetilakahvila ja pieni kotieläinpuisto on keskellä Puijoa. Tilauksesta järjestetään juhlapyhinä myös rekiajelua. Konttilaan on vapaa pääsy.

Oppaana ja puu-uunin lämmitäjinä toimi tällä kertaa 3 italialaista nuorta. He varmaan katsovat maisemaamme eri silmin, ovat selvästi innostuneita. 

Konttilaan johtava koivukuja

Mieleeni muistuu lapsuuteni kokemukset äitini kotona, mummolassa Kuokanvaarassa Nurmeksessa. Hämyiset illat tuvassa, jota ympäröivät pitkät penkit, kaksi öljylamppua katossa, enoni veistää kirveenvarsia, lastut tuoksuvat, mummo keinuu kiikkustuolissa, kutoo sukkaa ja hyräilee, ukin uskovaisten pastillit sulavat suussa.

Ja miten me pelkäämme serkkujen kanssa, kun eno kertoo kummitusjuttuja ja lopuksi rohkaisee pimeässä hiippailemaan riiheen, jossa säilytettiin kuolleet, riipustamaan liidulla nimemme takaseinään. Käsi kädessä, sydän pamppaillen, me teimme sen! 

Kirkonmäki

Olen tosi innostunut kuopiolainen, asumme toista talvea keskustassa. Kaikki palvelut ovat kävelymatkan päässä, Puijo, Kallavesi, tori, kahvilat, teatteri ja musiikkikeskus, kirkko, museot, uimahalli, leppoisat savolaiset, rännikadut.

On niin paljon, mistä olla kiitollinen. Meillä kaikilla, kun pysähtyy katsomaan.

Tyytyväisyys on parasta lääkettä, sanoo vanha tiibetiläinen elämänohje.