Auringonsäteiden lävistämät jäämuodostelmat ihmismielen opastajana

Mitä jos tunnistan ja kohtaan vihani?

Toinen toistaan upeampia luonnon muovaamia taideteoksia, jäätä auringon säteiden lävistäminä. Kestävät vain hetken.
Lämpö sulattaa jään. Hiljakseen tippuvat vesipisarat jatkavat veden kiertokulkua, talven selkä on taitettu. Luonnon näytelmä puhuu voimallisesti.

Jää symbolisoi vihaa, auringon lämpö rakkautta. Silmieni edessä viha sulaa pois.
Miten se voisi tapahtua ihmisten kesken? Miksi ei tehdä järkeviä päätöksiä vaan tunteet ottavat vallan?

Otan kirjan yöpöydältäni, Stefan Einhornin IHMISEN TEHTÄVÄ, isän ja pojan syvällisiä keskusteluja elämästä ja jatkan siitä mihin viimeksi jäin. Ja "sattumalta" luen:

"Ihminen nyt vain on sellainen, se kuuluu ihmisluontoon. Agressiivisuus on käyttövoima sekä hyvässä että pahassa. Se ohjaa arjen pikku päätöksiä mutta se koskettaa myös politiikkaa, elinkeinoelämää ja kehitystä. Päätöksiä ei tehdä yksinomaan järkiperustein.

"Mitä agressiivisuudelle voi tehdä", kysyin.
"Minä ja sinä emme tietenkään voi yksin ratkaista tätä ongelmaa", isä vastasi, "mutta se ei estä meitä toimimasta niin kuin koko maailman kohtalo olisi harteillamme. Jokaisen on kannettava oma vastuunsa maailmasta. Meidän on aloitettava itsestämme ja ymmärrettävä tehtäväksemme jättää maailma vähän parempana kuin tänne tullessamme".

Vuosia sitten ystäväni suuttui minulle. Anteeksipyynnöistäni huolimatta hän oli edelleen ärtynyt. Päätin tavata ystäväni, sitä ennen kysyin isältä neuvoa.
"Mihin pyrit tapaamisella? Tarkoituksena lienee, että pysytte ystävinä. Älä ole vihainen vaan yritä katsoa asiaa hänen näkökulmastaan. Voit suunnitella etukäteen, mitä teet, menetätkö tilanteen hallinnan vai säilytätkö sen ja saavutat sen, mitä haluat".

Kuuntelin monta tuntia ystävääni ja hämmästyneenä panin merkille, että tunne noudatti käytöstä eikä päinvastoin.

On paljon antoisampaa olla ratkaisun aloitteentekijä kuin nauttia toisen rankaisemisesta.
"Voitto" on ymmärryksen lisääntyminen, luottamuksen vahvistuminen kykyymme käsitellä ongelmia ja parhaassa tapauksessa yksi vihamies vähemmän.

Richard Nixon sanoi jouduttuaan eroamaan presidentin tehtävistä suuren poliittisen nöyryytyksen jälkeen: "Toiset voivat vihata sinua, mutta vasta sitten he voittavat, kun alat itse vihata heitä. Silloin vahingoitat itseäsi."

"Vihassa ja suuttumuksessa on kyse pohjimmiltaan kyse ihmisen sisäisestä pahuudesta. Olemme sekä hyviä että pahoja. Itsessä oleva paha pitää hyväksyä, muuten sitä ei pysty hallitsemaan.

Kaikkein ilkeimmät heijastavat pahuuden ympäristöönsä, ulkoistavat vihollisen. Heidät voi vallata raivo, jonka aiheuttaa vain itseviha", opasti isäni

ja jatkaa:
"Ei haittaa, vaikka hyvyyden motiivi on itsekäs, sillä teot lopulta ratkaisevat ja sen vuoksi taisteltava pahan tekemisen halua vastaan.

Ajattelua on vaikeampi muuttaa kuin käyttäytymistä. On ihmeellistä, että ei pelkästään ajattelun muutos johda käyttäytymisen muuttumiseen, vaan myös toisin päin, käyttäytymistä muuttamalla voi saada ajattelun muuttumaan".

 Kirjan lainaukset Stefan Einhornin kirjasta IHMISEN TEHTÄVÄ. Einhorn on ruotsalainen syöpälääkäri ja -tutkija sekä Karoliinisen instituutin eettisen neuvoston puheenjohtaja.
"Kirjan isä ja poika puhuvat nöyryydestä, eettisyydestä, viisaudesta, rakkaudesta, totuudesta - kuoleman vääjäämättä lähestyessä he sukeltavat maailman katsomuksellisten kysymysten syviin vesiin". (takakannen esittely) 

Kuvat on otettu viime viikolla (vk 12) Kallaveden rannoilta, kun aurinko helli meitä koko viikon ajan. 

Kaunis tarina naisen luomisesta - ja mitähän siitä syntyi!

NAISEN  LUOMINEN

"Siinä vaiheessa, kun Jumala oli luomassa naista, hänellä oli menossa ylitöiksi jo kuudetta päivää.

 Paikalle ilmestyi enkeli ja kysyi: Miksi sinä kulutat niin paljon aikaa juuri tähän tehtävään?

Jumala vastasi: Olet kai nähnyt naisen rakennemääräykset? Hänen on oltava täysin pesunkestävä, mutta ei muovinen; hänessä on oltava 200 liikkuvaa osaa, joista kaikki uusiutuvia; hänen on pysyttävä käynnissä mustalla kahvilla ja ruuantähteillä;

 hänellä on oltava syli, johon mahtuu kaksi lasta kerrallaan, mutta vatsan on kadottava naisen noustessa seisomaan; hänen suudelmansa on parannettava kaikki vaivat polven naarmusta särkyneeseen sydämeen, ja hänellä on oltava kuusi paria käsiä.

Enkeli hämmästeli tämän luotavan yksilön vaatimusten määrää: Kuusi paria käsiä! Ei kai sentään! enkeli huudahti.
Jumala vastasi: Voi, eivät ne kädet ole mikään ongelma. Mutta kun äideillä pitää olla kolme silmäparia.
Ja puhumme nyt siis koko ajan ihan standardimallista, enkeli tiedusteli?
Jumala nyökkäsi myöntävästi.

Enkeli yritti keskeyttää Jumalan touhut. Tässä on kyllä liikaa töitä yhdeksi päiväksi. Tee loput huomenna.

Mutta kun minä en voi! Jumala vastusteli. Olen ihan juuri saamaisillani päätökseen tämän luomistyön, joka on niin lähellä omaa sydäntäni. Nainen pystyy jo parantamaan itsensä ollessaan sairas ja ruokkimaan perheensä.

Enkeli hivuttautui lähemmäs ja kosketti naista. Oletpa sinä tehnyt hänestä pehmeän, Herra.
Pehmeä hän kyllä on Jumala myönsi, mutta olen minä tehnyt hänestä kovankin. Et voi kuvitellakaan, mihin hän pystyy.

Pystyykö hän ajattelemaan? enkeli tiedusteli.

Jumala vastasi: Ei ainoastaan ajattelemaan – hän pystyy myös järkeilemään ja neuvottelemaan.

Silloin enkeli huomasi jotain, ojensi kätensä ja kosketti naisen poskea. Hupsista. Mallissasi näyttää olevan jokin vuotokohta. Sanoinhan minä sinulle, että yritit saada liikaa juttuja mahtumaan tähän yhteen kappaleeseen.
Ei se ole vuoto, Jumala kiisti, se on kyynel! Mikä tarkoitus kyyneleellä on? enkeli kyseli.
Jumala vastasi: Kyynel on naisen tapa ilmaista iloa, surua, tuskaa, pettymystä, yksinäisyyttä, murhetta ja ylpeyttä.

Enkeli oli vaikuttunut. Sinä olet nero, Herra. Olet ottanut kaiken huomioon! 

He jättävät ostamatta uudet kengät itselleen, jotta heidän lapsensa saisivat kengät. He menevät lääkäriin pelkäävän ystävän seuraksi. He rakastavat ehdoitta. He itkevät ilosta, kun heidän lapsensa kunnostautuvat; he riemuitsevat, kun heidän ystävänsä saavat palkintoja. Heidän sydämensä murtuu ystävän kuollessa. He surevat perheenjäsenen menetystä, mutta ovat vahvoja vielä silloinkin, kun luulevat kaikkien voimiensa jo loppuneen.

 He tietävät, että halaus ja suukko voivat parantaa särkyneen sydämen."

Tekstin kopio Juha Toikan  puutarha@kodinkukat.fi blogista 

Kevään lämpö riisuu luonnon. Annanko lämmön paljastaa oman kuplani?

Kevät on uuden luomisen aikaa

Odotan kevättä, lämmön ja valon lisääntymistä, luonnon heräämistä. Muistan keväästä, niinkuin elämästä yleensäkin, kauniit ja kivat jutut. Se on mielen keino antaa elinvoimaa. Edessä odottaa jotain parempaa.

Kevät paljastaa,

valo ja lämpö tuo näkyviin sen, minkä luulin heittäneeni taakse, peittäneeni, unohtaneeni. Kannan sen kaiken mukanani tulevaankin.

Nappasin kameran ja ajattelin lähteä kuvaamaan, vaikka taas kerran oli harmaa päivä, harpoin lätäköiden yli. Mitä ihmettä odotin! Kunnes näin nämä lapaset pensaikon päällä, talvella unohtuneet, kenties lapsen, kenties mummin kutomat. Mutta nyt ne ovat tässä ja nyt. Ja minä hymyilin.

Kannan mukanani menneisyyttäni, mutta elämäni on tässä ja nyt. Ja se on ihan hyvää.

Valo hoitaa

Ja kas, harmaus, jääkiteet, risut ja rapakot kutsuvat katsomaan lähemmin, pysähtymään, näkemään niiden kauneus.

 Onkohan arjen, tässä ja nyt itseni kohtaamisen, näkemisen ja kaiken pakenemisen taustalla pelko? Pelko kohdata oma haavoittuvuus, särkyminen? Entisestä ja tutusta kiinni pitäminen? Vaikka tiedän, että ensin on rikottava, jotta voi korjata. Jotta voin olla se ihminen, mikä tunnen olevani ja siitä huolimatta riittävä. Ilman ansioita. Antaa rakkauden tulla ja eheyttää.

"Veneeni kelluu yössä

ympärillä meri, taivas ja maa.

Kaikki on yhtä ja olen keskellä

maailman,

oman itseni keskipisteessä.

Olen pyöreä kuin maa ja avaruus,

olen rajaton,

rajattoman rakkauden

sylissä."

-tuntematon-