Yhden viikonlopun tunteet, ääripäästä toiseen

Tätä emme odottaneet, emme olleet valmiita kohtaamaan.

Kahvila-Ravintola Salacavalan pyöreän lasiseinän jouluvalojen heijastukset Kuopion torilla 

Edessä kiva viikonloppu.

Paljon kivoja tapahtumia, Kirjakantti ja mielenkiintoiset kirjailijoiden kohtaamiset, lausunta ja musiikkiesityksiä, joulun avajaiset, jouluvalojen sytyttämiset, paljon ihmisiä ja lapsia liikkeellä, joulupukit ja joulupuurot, piparit ja glögit, kaikki hyväntuulisia. Iloa ja elämää tulossa tähän harmauden keskelle.

Matkalla keskustaan poikkesin rannan kautta, kun aurinko pilkisti pitkästä aikaa.

Mutta kuinka tässä näin kävikään.
Elämää ei voi käsikirjoittaa. Jouduimme kohtaamaan kaikki ääripään tunteet, ilon, leikin, onnellisuuden, jakamisen, odotuksen, ymmärryksen ja hetkessä päällimmäiseksi kohosi, hämmennys, murhe, huoli, voimattomuus... 

Ystäväni ottama kuva Kemistä 

Lauantai klo 18: hämärää, kohta pimeää, kiva päivä kääntymässä lauantai-illan viettoon. Taivaan täyttää räiskyvä joulukaupan avajaisten ilotulitus, viimeiset, isoimmat ja komeimmat kuviot tanssivat ja ihastuttavat, 

Sateenkaareen lupaus uskollisuudesta, meitä ei jätetä.

kun yht`äkkiä kuuluvat hälytyssireenit.
Hetken päästä saamme tietää. Tässä ihan lähellä äiti on surmannut 2 lastaan, 2,5-vuotiaan pojan ja pienen tyttövauvan.

Usva kertoo hengestä 

Marraskuiset kuvat Kallavedeltä, hämärää, luonto laskeutumassa lepoon. 

                                  

Pieni, tyyni lampi on saanut jääpeitteen Juuassa.

Padotun Karjalankosken vesiallas on tyyni, odottava Juankoskella. 

Me suomalaiset menemme luontoon suremaan ja käsittelemään tunteitamme. Olemme oppineet sukupolvien ajan: se lohduttaa, ei hylkää.

Kuopion ortodoksikirkon seinän risti

Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen kolumni Savon Sanomissa:

" PIISPA TOIVOO IHMISILTÄ KESKINÄISTÄ HUOLENPITOA

Yksilöllisen kulttuurin vaiettu varjopyoli on yksin jääminen. Monesti olemme liian hienotunteisia toisiamme kohtaan, emmekä siksi pyydä emmekä tarjoa apua...

Yhdessä hiljentyminen on paras ja ehkä ainoa asia, mitä ulkopuolisina voimme tehdä, sytyttää kynttilä suruviesti saavuttua." 

Kemin lumilinnan kirkko

Helatorstaina valon heijastus lammen pinnassa Juuassa

Vesi, elämän eliksiiri ja mahdollistaja on jäätynyt. Mutta ei vesi häviä, elämä jatkuu.

Positiivisuushyminä

"Se on sitä mitä se on".

- Martti Lindqvist - 

Sauvakävelen pitkin Kallaveden rantaa. Syksyisen kuulas ilma on keveää hengittää, hyvä vauhdikas rytmi tuo hyvänolon tunteen, ohitan edelläkävelijän. Tunnen olevani vahva, olen itseeni tyytyväinen, kunnes mieleeni muistuu viime kesä, kun makasin sängyssä hirveän selkäkivun kourissa. 
Tajuan, miten härkäpäinen oppija olen elämän koulussa, otan helposti ansiot itselleni.

Ylpeyden synti, yksi seitsemästä kuolemansynnistä, on niin minua, vaikka kuinka yritän sen naamioida, kulkea minulle annettujen ihmisten rinnalla, olla hyväksyvä, avarakatseinen, positiivinen.

Karjalan koski Juankoskelta

Suihkun jälkeen asettaudun mukavasti divaaniin. Otan kupin kahvia ja sanomalehden.

    
Savon Sanomien sunnuntaisuomalainen liite 16.11 Maria Syvälän kolumni Varo positiivista epidemiaa!:
"Tanskalainen kirjailija Marianne Eilenborger blokkasi Politiken lehdessä:"Vaatimus nähdä kaikki elämän tarjoamat kriisit posiviisena on levinnyt epidemian lailla. Etenkin tietyillä segmenteillä naisilla näyttää olevan pakonomainen tarve ajatella positiivisesti, olla positiivinen, ja toimia positiivisesti, (mikä tarkoittaa yleensä samaa kuin kritiikittömästi). On horjumaton usko siihen, että voimme hallita kaikkea elämässämme, jos vain olemme positiivisia."

Maria Syvälä jatkaa:" Positiivisuus on kuitenkin tyhjäntärkeää: se sisältää paljon positiivista puhetta ja niukasti myötätuntoisia tekoja. Positiivisuus vailla myötätuntoa ei ole mitään muuta kuin positiivis-elitistinen asennevamma...
Todellisuuden kieltäminen positiivarihengessä tyhmentää. Inhottavia asioita on voitava kutsua niiden tympeillä nimillä eikä kaunistella voimauttaviksi haasteiksi.

Kirjailija Eilenbergin sanoin: " Jos kerromme ihmisille, joiden maailma romahtaa heidän ympärillään, että heidän on ajateltava positiivisesti, olemme sadisteja, jotka syyllistävät uhrinsa." 

Selkäkipuni vihloi ytimessä saakka, jalkani eivät kannattaneet. Oli pakko hakea apua. Ja sain sen, vieläpä yllättävän nopeasti ja yllättävältä taholta, kalevaiselta jäsenkorjaajalta. Hän löysi 50-vuotta tapahtuneen nyrjähtämisen aiheuttaman vamman, asetteli luut kohdalleen ja antoi venyttelyohjeita. Koko hoito reilussa tunnissa. 

"Yksi uskon ja nimenomaan lapsenuskon keskeisistä piirteistä: se on sitä, että ihminen tohtii pyytää jotakin luottaen siihen, että pyyntö vähintään kuullaan. Aikuiselle pyytäminen on vaikeaa,  lähes mahdotonta. Halutessaan jotain aikuinen joko ottaa, ostaa tai tyytyy toivomaan salaa - ani harvoin hän uskaltaa pyytää." 
- Pasi Ilmari Jääskeläinen -,  kirjasta Sielut kulkevat sateessa. 

Omaan ajattelutapaani on vaikuttanut eniten opettajani Martti Lindqvist. Hänen eettiset, elämää ja ihmistä kaikkine heikkouksineen ymmärtävät ajatuksensa ja ytimekkäät lauseensa antavat paitsi lohtua, myös välineitä. Yksi niistä on: 

"Se on sitä mitä se on".

Olenkohan minä sittenkään niin itsenäinen?

Meillä on hyvä maa. Suomi. 

Kallaveden rantaa pitkin lenkkeillessä voi ihailla pikkusaaria. Kesällä nämä ovat lokkien asuttamia.

Rönö kuuluu Kuopion asemakaava-alueeseen. Vieressä on useita saaria, vanha puinen silta, monia viehättäviä taloja ja pihapiirejä.

Katse Väinölänniemen kärjestä kohden Rönön saarta

Vaikka ongelmia ja parannettavaa riittää, meillä on toivoa. Meillä on mahdollisuus luoda parempaa maailmaa, jos tahtoa ja sopua riittää, yhdessä. On sanottu, että suomalaiset kestävät paremmin vaikeita aikoja, yhdistävät voimansa ja taistelevat, "veljeä ei jätetä", kun taas hyvinä aikoina syntyy kateutta ja toraa.

Haapaniemeltä kohden keskustaa

Toisin on kovin monessa maailmankolkassa: 

sotaa, pakolaisuutta, nälkää, väkivaltaa, raiskauksia, katulapsia, hyväksikäyttöä... Kun sitä tulee joka päivä, toistuvasti, lamaannun, alan suojautumaan, suljen silmäni ja korvani. 

Kunnes kohtaan silmät, ihmisen, johon pystyn samaistumaan. Tunteet nousevat pintaan, viha "minulle ei saatana valehdella", se antaa energiaa.

Viime öinen pakkanen maalasi navetan ikkunan 

Lammen ranta on virtapaikasta auki

Rapakot jäätyvät

Meidän maailmamme pienenee koko ajan, ongelmat, joihin sekoittuvat valta, politiikka, uskonto, tulevat lähemmäksi, mutta siitä huolimatta en voi aina tietää, mihin uskoa. Yksi pisimmistä kriisipesäkkeistä on Lähi-idässä.

Kun tuuli painaa alkutalvesta pakkassäässä vettä pitkin Kallaveden selkää kohden rantaa, syntyy jäätaidetta.

Roni Smolander, (toimittaja, työskennellyt Lähi-idässä 1981-2002) kolumni "Maapallon keskipiste haussa" Savon Sanomissa 13.11.2014 avasi uusia näkökulmia:
"Alati rauhaton Lähi-itä on radikaalien uskontonäkemysten voimistumisen seurauksena nyt vaarassa muuttua uskonsotien näyttämöksi. Selvin esimerkki siitä on islamilaista kalifaattia  aluksi Irakiin ja Syyriaan rakentava ääri-islamilainen Isis-taistelujoukko, jonka maine raakuuksia ja kauhua levittävänä on aiheuttanut alueen vallanpitäjille unettomia öitä.
Väkivaltaisuudet ovat johtaneet Syyrian pitkittyneeseen sisällissotaan, Libyan hajoamiseen, Egyptin sotilasvaltaan.

Mistä tämä kaikki kertoo?

Johtajuuden puuttumisesta.

Maapallon poliisina pidetty Yhdysvallat on Barack Obaman presidenttikaudella vetäytynyt monista kriiseistä sekä strategisesti tärkeistä paikoista ja sen sijaan panostanut amerikkalaisten hyvinvointiin ja kansantalouden tervehdyttämiseen.

Samalla Obama on halunnut jakaa vastuuta, kriisimaille itselleen, Euroopalle.

Tämä on tulkittu Yhdysvalloilta heikkouden osoituksiksi, mikä näkyy erityisesti Syyrian, Irakin ja Ukrainan tilanteissa.

Uutiset ovat osoittaneet, ettei valtatyhjiön täyttäjistä ole ollut puutetta."

Sorsan selkä lähikuvassa

Kuopion puistoista kaadetaan vanhat puut. Kanto jää.

 

Ymmärrän. Me ihmislapset tarvitsemme rajat, vanhemman tai johtajan, joka määrittelee paikkamme. Mutta en ymmärrä kuitenkaan, eikö ihmisparka aikuistu.

Hyvän ja pahan valtataistelu jatkuu. Miten osaan valita?

"Kun kello seisoo

Tää kansa on kuin kaupunki ,

min tornin kello seisovi,

ja aikaa kysymähän niin

nyt kaikki juoksee naapuriin.

Mut toisen kello edistää

ja toisen jälkeen ihan jää

ja kaikki toimet nurin käy

kun ajan johtajaa ei näy.

Jos tääll`ois mies, jos yksikin,

niin itse nousis tornihin

ja voiman oikeudella hän

sen kellon vetäis käymähän.

Ja huutais: Näin on aika maan! -

ja oman päänsä mukaan vaan

hän ajan kellon asettais -

ja kaikki uskoa sen sais. 

Ja vaikk`ei ois se tullutkaan

niin sekunnilleen oikeaan,

niin pälkähästä päästy pois

ja jokin aika saatu ois.

Mut mies se viipyy, viipyy vaan

ja yhä seisoo kello maan

ja kaikki toimet nurin käy,

kun ajan johtajaa ei näy."

- Eino Leino -