Tietoisuus kuolemasta tekee elämän merkitykselliseksi

Puijolla, ikiaikaisuuden ympäröimänä, metsässä. Pyhäinpäivän aattona.

 Riitta Raatikaisen kolumnista "He ovat siellä, me täällä" Savon Sanomat 31.10.2014
"Kaikkien edeltä lähteneiden muistamisen aika, varsinkin niiden, joiden kanssa jaetut vuodet huokuvat vielä tuoksuina kadunkulmissa.
Kuolema pysäyttää elävät. Sen vääjäämätön lopullisuus siirtää omat tienviitat uuteen järjestykseen. Tietoisuus kuolemasta tekee elämästä merkityksellistä. Siksi kuolema on paitsi väistämätöntä, myös tärkeää ja olennaista. 
Vainajien muistopäivän aattona on lupa puhua aiheesta, joka on kipeä ja pelottava.  

Rautavaaran liikenneonnettomuus, 3 lapsen ja äidin kuolema

on pysähdyttänyt. Mielessäni liikkuu monenlaisia tunteita, surua, hämmennystä, mikä on minun vastuuni. Näenkö ympärilläni hätää. Autanko, puutunko vai käännänkö katseeni itseeni tai kohden mukavampia asioita. Minäkin olen joskus tilanteessa, jolloin tarvitsen apua, osaanko pyytää. Kuka auttaa, kun voimani loppuvat.

Meillä on viranomaiset, mutta lähimmäisyyttä he eivät voi korvata.

Pyhäinpäivänä meillä on mahdollisuus surra. Kollektiivinen suru on parantavaa sinänsä. Lisäksi jo nyt näkyy puheenvuoroja siitä, mitä pitäisi muuttaa meidän koti Suomessamme, että voisimme paremmin,emme olisi niin yksinäisiä.  Ottaisimme kiinni ne, jotka meinaavat pudota. Välittäisimme.

Samalla kun puhumme tästä perheestä yhdessä, luemme tai kuuntelemme asiantuntijoita, käsittelemme omia surujamme ja menetyksiämme.

Suru ja ilo lähtevät samasta lähteestä. Kyyneleet parantavat.

Lapsi minussa ilahtui Puijon huipun kuluneista taideteoksista, muistomerkeistä, todennäkösesti nuorten tekemiä. Ne kertovat luottamuksesta, luvasta tulla näkyväksi ja hyväksytyksi. Luvasta ottaa elämä vastaan sellaisenaan.

 "Luterilaisuudessa raja elävien ja kuolleiden välillä koetaan selväksi ja ylittämättömäksi. He ovat siellä ja me täällä. Ortodoksisuudessa tuonilmaisiin menneet ovat pitkään osa perhettä ja sukua. He etääntyvät hitaammin." 

"Viime vuosina jotain on muuttunut. Kulttuurin tutkijat sanovat, että kuolema on tullut takaisin. Se ei enää ole tabu. Kuolevien saattaminen rajalle  ja rajan taakse halutaan tehdä kauniiksi ja arvokkaaksi." 

"Kohta hautausmaat tulvahtavat täyteen kauniiden muistojen valoa. Kynttilöiden liekeissä loistaa myös lepattava toivo siitä, mitä ei voi tietää."

- Riitta Raatikainen - 

Olenko valon vai hämärän lapsi

Syksyn kuvat 

sateen jälkeen tyyneys sumuverhon läpi, kuin uni tai lepoon laskeutuminen

Kiire on lakannut, olen päässyt perille.

 Kirjasta: Uni
                Aamuun on aikaa, koko maailma nukkuu, 
                kirjoittanut Anja Portin

"Leena Krohnin teoksessa Unelmakuolema verkkkokalvon rappeutumisen vuoksi sokeutunut taiteilija kertoo, miten näön menetys muuttaa ihmisen kokemusmaailmaa. Vaikka tilalle tulevat tuulet, lämpötila, hajut, äänet, näkönsä menettänyt kaipaa yhä valoa ja varjoa, yön pimeyttä:

Unissaan voi nähdä kauneuden:

Olen nähnyt eläviä unia tähtikirkkaista öistä ja pilvisistä öistä ja varjoista, joita tuuli liikuttaa.

Maisema on se yhteys, missä ja vain missä ihminen voi elää. Siihen hän jää ja voi silti olla näkemättä sitä, mikä on näkyvintä: kauneutta.

Unissani maalaan yhä maisemia tai usein vettä, pelkkää vettä, sen pyörteitä ja varjoja. Unissani en ole koskaan sokea. Niissä olen yhä näkijä ja tekijä."

The Beatlesin kappale  "I am only sleeping":

"When I wake up early in the morning

Lift my head, I`m still yawning

When I`m in the middle of dream

Stay in bed, float upstream 

Please don`t wake me, no, don`t shake me

Leave me where i am - I am only sleeping

Kun herään aikaisin aamulla 

nostan päätäni mutta haukottelen yhä

Kun olen unten mailla

ajelehden vuoteessani vastavirtaan

Pyydän, älä ravista minua hereille.

Jätä minut rauhaan - nukun vain.

Everybody seems to think I`m lazy

I don`t mind, I think they´re crazy

Running everywhere at such a speed

Till they find there`s no need

Olen kaikkien mielestä laiska

Mutta en välitä, muut ovat hulluja

Säntäilevät sinne tänne

Kunnes tajuavat ettei se kannata.

 Please don´t spoil my day, I`m miles  away

And after all I`m only sleeping

Keeping an eye on the world going by me

window

Taking my time

Pyydän, älä pilaa päivääni, olen kaukana poissa

Ja kuitenkin, minähän vain nukun,

Tarkkailen maailmaa, joka vaeltaa ikkunani ohitse.

Lying there and staring at the ceiling

Waiting for a sleepy feeling

Makaan katsellen kattoa

odottelen että nukuttaisi."

" Yö: aika sytyttää valo

istahtaa paikoilleen ja katsoa ympärille:

pelkkää pimeyttä

 Pidän siitä: edes joskus tuntuu

että olen perillä"

- Kai Nieminen -

Kokoelmasta Oudommin kuin unessa

 

Matkalla yksin yhdessä

LUVATTU MAA

 "Ihminen on laumassa eläjä siinä kuin lammas tai apinakin. Pienen lammaslauman elämää nuoruudessa seuranneena  osaan sanoa sen, että niillä on ihan oma järjestyksensä suhteessa toisiinsa. Jotkut ovat pomoja, toiset seurailijoita, kolmannet niitä jotka pökkivät muitakin liikkeelle ja yhdet niitä, jotka epätietoisina mäkättävät milloin minkäkin asian säikäyttäminä.
Eikä se ihmislaumakaan paljon monimutkaisempi ole, tähän voisi lisätä kaksi tyyppiä, ne, jotka huolehtivat toisista ja ne, jotka keskittyvät eripuran lietsomiseen."

- Raili Pursiainen -
 kolumni Kirkko ja koti lehdessä 22.10.2014

Anna-Mari Kaskinen taas kirjoittaa lokakuun Askel lehden kolumnissaan käsikirjoituksestaan, joka kertoo Mooseksesta ja erämaavaelluksesta kohden luvattua maata:
 " Huomaan, että olemme samassa porukassa erämaavaelluksella nilkuttavan, napisevan lauman kanssa. Ei mitään uutta auringon alla. Johtajia vastaan kapinoidaan ja keskenään ollaan eri mieltä milloin mistäkin."

Vaikka on yhteinen päämäärä, eivät voimat, sinnikkyys ja usko riitä. Arjessa tavoite hukkuu, syntipukkeja löytyy ympäristöstä, ei omasta itsestä.    

Rene`Gotho´ni kirjoittaa pyhiinvaellusmatkastaan Mooseksen jalanjäljillä kirjassa Nainen tiennäyttäjänä:
" Autiomaa on Edenin puutarhan ja Luvatun maan vastakohta. Niskuroimisesta ei ole mitään hyötyä. Se vain aiheuttaa lisää kärsimystä ja epätoivoon vaipuminen pahentaa tilannetta. Autiomaassa joutuu vaeltaja kouriintuntuvasti kasvotusten omahyväisyytensä ja ylimielisyytensä kanssa. Hän joutuu toivottomuuden tilaan, josta ei ole muuta tietä kuin nöyrtyminen. Kun kaikki voimat ovat lopussa - ei enää jaksa lapsen tavoin moittia Herraa ankarasta elämän kohtalostaan.
Siellä asiat saavat oikeat mittasuhteet".

Mielestäni kuvaus kertoo paitsi konkreettisesta erämaavaelluksesta, myös niistä koettelemuksista, joita saamme itse kukin elämämme aikana. Niiden tarkoitus on ohjata katsomaan omaan peiliin, tarkentamaan omaa kompassia, mikä on tärkeää, mihin suuntaan voimavarani, aikani, luovuuteni, unelmani.

Mutta kukaan ei selviydy yksin.

 "Läsnäolo on se tila, jossa minuutemme, identiteettimme ja persoonallisuutemme syntyy.Tullakseen omaksi itsekseen, kehkeytyäkseen voimavarojensa ja mahdollisuuksiensa toteuttajaksi, kokeakseen itsensä arvokkaaksi ja elämänsä oikeutetuksi, ihminen tarvitsee henkisen vuorovaikutuksen ja suojan, tilan. Se tila syntyy vain läsnäolossa.

- Jorma Niemelä -

"Niemelä korostaa, että ihmisen perustavanlaatuinen identiteetti syntyy läsnäolosta, sen hyvyydestä, tuhoavuudesta tai puuttumisesta"

- Jarmo Heinonen -
Kirjasta NYT on ennen huomista

Raili Pursiainen jatkaa, ettei kannata antaa valtaa epäsovun kylväjille, ei lähdetä mukaan kauhisteluun vaan aletaan etsimään hyviä puolia, eikä kerrota eteenpäin.
"Vastatoimi, joka vaatii ponnistelua ja turvallista ilmapiiriä: Annetaan kimppahali ja kerrotaan, miten tärkeä ja rakas ryhmän jäsen hän on.

Periksi ei pidä antaa. Ehkäpä aikaa myöten käykin niin, että pomot, seurailijat, liikkeellepanijat, pelästyjät, huolehtijat ja vieläpä mörkökin saavat kaikki elää kohtalaisessa sovussa ja rauhassa. Yhdessä erilaisina. Sitä kohti kannattaa ponnistella jokaisessa ihmislaumassa. "

Anna-Mari Kaskinen lopettaa kolumninsa:
"Vieläkin puhkeaa kalliosta lähde, vieläkin edessämme siintää luvattu maa, jonne olemme matkalla, loppuun asti matkalla." 

Elämä on retki

"Purjehtija navigoi tuulta käyttäen 

Minne?

Jokainen hetki on valinta.

Se on päätös.

Valinta ja päätös määräävät retken kulun.

Vaikka merellä on muita, jokainen purjehtii yksin.

Yksilöitä monikossa.

Moni meistä on joukossakin yksin.

Yksin on joukossa hyvä olla.

Kun myrsky ahdistaa on ystävä lähellä.

Ystävä on kaikki luonnossa oleva, joka kulkee kohti samaa kohtaloa.

Retki on matka.

Matkalla on lukemattomia päätepysäkkejä.

Ken haluaa matkustaa kauan kiiruhtakoon hitaasti.

Kaikki väylät vievät samalle portille.

Niin nopealla kuin hitaallakin on sama kohtalo.

Reitti on annettu.

Kuka on tuo purjehtija jota olen oppinut kutsumaan minäksi?

Tietääkö hän minne hän on menossa?

Onko hän edes menossa minnekään?

Pitäisikö hänen edes mennä mihinkään?

Ehkä kaiken tarkoitus on vain purjehtiminen."

- Rene Gotho`ni -

kirjasta Sanat kuin peili

 Elämään synnymme

"Minulta ei kysytty haluanko syntyä.

Minä synnyin.

Onneksi minulta ei kysytty.

Olisin saattanut vastata: Ei!

Vastaus olisi riippunut sen hetken mielentilastani.

Mieleni on ailahteleva.

Siihen en aina voi luottaa.

Johdonmukaisuus on tyhmyyttä.

Epäjohdonmukaisuus on sekin tyhmyyttä.

Asioiden eritteleminen on vaikeaa.

Mittapuuta arviointiin ei ole annettu.

Kun aurinko paistaa ja elämä hymyilee, vastaaan: Tahdon.

Sateen ja myrskyn keskellä, kun epätoivo hiipii mieleeni, huudan: Ei! Ei!

Luonto kulkee kulkuaan.

Tahtiin sopeutuminen olisi viisasta.

Luontoa ja elämää ohjaa sisäinen energia.

Puutarhuri hyödyntää kukkien elinvoimaa ja kukat kukkivat.

Elämään syntyneenä turvaudun kasvuvoimaani.

Sitä energiaa pyrin kuluttamaan tasaisena palavan liekin lailla"

- Rene`Gotho`ni -

Sanat kuin peili kirjasta