Elokuu, päivä ja yö valokuvin. August, day and night photographs

 LUONNON RAUHA

Syysmetsä kutsuu

Polku

"Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin.
tää suuri ja outo uus?"
-Eino Leino-

Mustikkametsä, paljon on varvikkoa, mutta ei mustikoita.

Hongat etanaperspektiivistä

Pakolaistarhamehiläisten koti

Puolukat ovat kohta kypsiä

Luonto leikkisällä päällä

Mustikoita, sormet ja suu mustaksi, loput pakkaseen.

Ilta hämärtyy, aurinko laskee, usvaa

Nocturne

"Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu
kesäyön on onni omanani
kaskisavuun laaksot vehouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa,
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen; 
Niistä sydämeni laulun teen."

-Eino Leino-

"I hear the eveningcrake calling.
Moonlight flood the fields of tasseled grain.
Wood smoke, drifting veils the distant valleys.
Summer evening`s joy is here for me.
I`m not happy yet no sorrow shakes me
but the dark woods stilness I would welcome.
Rosy clouds through which the day is falling,
sleepy breezes from the blue gray mountains,
shadow on the water, meadow flowers...
out of these my heart`s own song I`ll make!"

translated by Aina Swan Gutler

La Laguuna, lumoava vanha kaupunki

Kovin alkaa tuntua syksyltä, vaikka ollaan elokuussa. Niin se ihmisen mieli vaihtelee. Kun oli heinäkuun helteet, tuntui ettei tätä kauaa jaksa. Nyt sitä aikaa muistelee lämmöllä.
Mieleeni hiipii myös Kanarian lämpö, kesä tulee siellä huhtikuussa. Saimme viettää siellä rauhassa kolme viikkoa lomaa. Emme halua viettää aikaamme auringossa maaten, vaan tutkien ja seikkaillen. Päivän bussimatka saaren eteläpäästä pohjoiseen ja takaisin maksoi 17 €.

Railakkaasti värejä ja sittenkin harmoonista

 

Kanarian saarista on ainakin minulla ollut yksipuolinen kuva. Olen viettänyt lomani aikaisemmin turismin valtavirtojen ehdoilla. Yllättävän paljon alkuperäistä, vanhaa, tavallisten ihmisten arkea ja rikasta luontoa oli jäänyt huomaamatta.

Omien juurien arvostaminen ja siirtäminen seuraaville sukupolville

 Erityisesti vanhat kaupungit olivat sykähdyttävä kokemus, mm, La Laguuna, Teneriffan vanha pääkaupunki, nykyään Teneriffan toiseksi suurin kaupunki, merkittävä kulttuuri-, yliopisto- ja uskonnollinen kaupunki, täynnä erinomaisia arkkitehtoonisia muistomerkkejä ja rakennuksia , palatseja ja perinteisiä taloja 1600- ja 1700-luvuilta. 

La Laguna, perustettu 1500-luvulla, oli silloinkin Espanjan alaisuudessa. Kaupunki on hyväksytty Unescon suojelulistoille 1999. Nimi kertoo kaupungin olevan "jalo, uskollinen, luotettava ja valistunut".

Asemakaava on peräisin 1500-luvulta ja säilytetty entisellään. Mallia käytettiin myöhemmin Uudella Mantereella. Kaupunki on ollut elävä esimerkki eurooppalaisten ja amerikkalaisten kulttuurien välillä.   

Värien runsaus ja leikki saa hymyilemään. Talojen julkisivut ovat pääasiassa laavakiveä, hyvässä maalissa.

 Kaduilla liikkuu paljon nuoria. Kauppoja on, mutta ne ovat ihmisen kokoisia, monet kivijalassa. Kaikki ovat sulassa sovussa, kaupat, kirkko, pyhimykset, kahvilat. 

Elämä on myös leikkiä

:

Erityisesti tämä taidekahvila oli riemukas, eroottisista kuvistaan huolimatta ei nolostuttava. Huoneita huoneiden perään, kaikki erilaisia, täynnä yksityiskohtia, yksittäisenä mauttomia, mutta rakensivat yhdessä oman maailmansa.

Kahvilanpitäjä oli ranskalainen mies, taulut oli maalannut hänen serkkunsa. 

Elämä jatkuu

Vuodenaikojen kiertokulku

Kukat, hyönteiset, linnut ja lepakot tarvitsevat toisiaan.
Elämä jatkuu, kun ihmiset ja luonto voivat hyvin.

Kävelen aurinkoisena aamupäivänä mökkitietä, pitkin ohrapellon reunaa. Aurinko lämmittää jo. Perhoset, sitruuna- ja kaali-, niin otaksun, leikkivät ja tanssivat ympärillä, mutta eivät antaudu kuvattaviksi, pääskyset rivissä sähkölangalla, välillä pyrähtävät lentoon, kaartelevat pellon yllä korkealla, on taas tulossa poutainen päivä, sirkuttavat viestinsä, vilja on kypsää, lainehtii kultamerenä.

Pääskysen poikaset ovat riittävän isoja, perheet kokoontuvat yhteen.  Tämä kesä on ollut hyvä pääskysille, meidänkin perhe teki 2 pesuetta. Harjoituksissa parhaillaan on satoja pääskysiä, varsinkin lammella auringon laskun aikaan.

Mökkitie

Vilja on kohta kypsää, sato korjattavaksi naapurin lehmille tulevan talven ravinnoksi.

Äkkiä mieleni täyttää haikeus. On se aika vuodesta, kun sekä isäni, tiedon- ja elämänjanoinen maanviljelijä, sotaveteraani, osuuskauppamies, pitkään liikuntakyvytön ja veljeni, lähes ikänsä kotitilalla asunut, vaikkakin yrittäjänä ja tekniikan taitajana elantonsa hankkinut, löytänyt vasta rakkauden, poisnukkuivat.
Sydämessäni on kuva, kun ajoin pohjoisesta isän kuolinviestin saatuani läpi hiljaa keinuvien kultaisten viljapeltojen. Se lohdutti, sato korjataan, kun aika on.

Mietin luonnon kiertokulkua, miten se kuvaa elämää, jatkuvuutta. Antaa merkityksen elämälle, antaa turvallisuutta ja lohduttaa. Kullekin elämäntilanteen mukaan.

"Ajatukset ovat sielun kasvimaailma. Jos tahdot tietää, kuinka ajatusmaailma itää, niin kysy sitä keväältä. Kuinka kuihtuu, kysy syksyltä. Kevät katsoo aina eteenpäin, syksy aina taaksepäin, mutta syksyllä on se etu, että se voi katsoa eteenpäin uusiin keväisiin. Siinä on vanhain onni. - Monet kuihtuneet ajatukset ovat vain kukkimasta lakanneita kuusamia. Anna niille sadetta, paistetta ja lämmintä ilmaa, niin ne voivat vielä tuoksua."
-Zachris Topelius-

Kevään väri on vihreä, ensin hentona, mutta syvenee ajan myötä.

 Kevät on synnyttämisen, uuden alku. Auringon valo ja lämpö murtaa talven kahleet. Kaikki on edessä, kaikki on mahdollista. Lapsi on syntynyt.

"Lapsen kehto-valtakunta suurin:

siinä nukkuu pieni äärettömyys.

Salaperäinen on kehto keinuessaan:

Siinä tuuditellaan tulevaisuus.

Siinä odottavat kapaloissaan

kaikki voimat, kaikki tapahtumat,

kaikki viattomuus, kaikki synnit.

koko mystillinen ihmiselo.

Väkevä on lapsi, lapsen käsi.

Hän on kerran punnitseva meidät.

Lapsi leikkii huolettomin käsin

nimillämme unohduksen leikin."

-Uuno Kailas.

Kesä pursuaa, pitää sisällään kaikki värit.

 Kesä on täynnä, yötä päivää, Se on tekemisen, luomisen ja vastuun ottamisen aikaa, aikuisuutta.

Kesä, julma, ja kaikkeen viaton
Kesä kuluu henkeään pidättäen, pensaikot kuhisevat rakastavain kiihkoa
hyttysten puremaa, ruoho musertuu paljaan lihan alla, ja haavalehdet
toistavat sydänten läpätyksen.
Raaat mansikat: kesäkuu on julma, ja kaikkeen viaton.
Kesä kuluu henkeään pidättäen, lyhyt, ja kohta kuullaan pitkä huokaus
sumuisen illan hanurista,
kirkkaat valot kulkevat mustilla pelloilla, jättävät jälkeensä pistelevän
sängen
ja taivaalta putoaa lyijypisara toisensa jälkeen,
mansikat mätänevät, variksenpelätti seisoo keskellä horsmien
mustuneita raunioita.
häviöön menneen talon isännän henki asettuu siihen asumaan.

Kesä on mennyt,. Hylätyn mansikkamaan laidassa isäntä levittää kätensä,
rikkinäiset taskunsa.
Maaliskuussa syntyy lapsi!

Mustikan lehdet 

Syksy luovuttaa värinsä, mutta hetken se on vielä loistossaan kullan ja ruskan sävyissä. Siirtymän juhlaa.

Syksy on kuin raskaana oleva nainen. Täynnä. Valmis luovuttamaan satonsa, kypsä. Elämä hiljentyy, tulevat pimeät yöt ja tähtitaivas. Unien ja muisteluiden, taaksepäin katsomisen aika.

"Valkoapilan valo

keskiyön hämärässä,

vaahteranlehden kulta

syysyössä

lumen hode

talven pimeydessä,

käsiemme kosketus

arkipäivässä."

-tuntematon-

Vuosilla on siivet, rakkaani

Vuosilla on siivet, rakkaani,

kuin linnut lentävät päivät kämmeneltä.

Syksy on tullut

ja kurkien aurat

joikuvat lähtöä

taivaan alla.

Koivu pudottaa lehtiä

kirpeään päivään

ja öisin satavat tähdet

taivaan tähtipuusta.

Tule, korjataan kokoon

mitä suvi antoi,

maistetaan viljan makeus

ja pannaan talteen

kypsyneet siemenet.

Oi rakkaani,

jätetään siihen lomaan

pari ruskalehteä

tästä syksystä."

-Ellen Niit- (suom. Aila Meriluoto)

Talvi on musta / valkoinen. Pitkään pimeää, mutta kun auringonsäde pilkistää, toistuu se hangilla miljoonin timantein, joita ei voi kukaan omistaa, pistää omaan varastoon ja myydä, mutta joita voi jokainen omistaa - hetken.

Talvi merkitsee kuolemaa, hiljaisuutta, unta, lepoa. Samalla se kuitenkin säilyttää, suojelee ja varjelee olemassaolevan. Varmistaa seuraavan kevään tulon ja jatkuvuuden. Elämän jatkuvuuden.

ANNA MEILLE RAUHA

Maa on saanut rauhan

kun syksyn sato kypsyy

ja leikataan.

Rauhassa se lepää

kun talven lumi sen peittää.

Maan lapsi, ihminen, saa rauhan,

kun päivien sato kypsyy,

kun elämän sato leikataan.

Pyhä Tuntematon, Käsittämätön, Pyhä Näkymätön,

anna meille rauha.

Anna rauhasi heille, jotka ovat nukkuneet pimeyteen ja hiljaisuuteen.

Anna rauhasi meille, jotka vielä kiiruhdamme eteenpäin

maailman valoissa ja melussa.

Anna meille rauha

ilon ja tuskan ja kaipauksen pyörteiden heittelemille

anna rauha jossa on nöyrää iloa ja surua

ja voimaa päivän askareen suorittamiseen,

ja samalla tavalla anna rauha

käsille, jotka ovat askareistaan vaipuneet,

silmille, jotka ovat sulkeutuneet lepoon.

Anna rauha joka yhdistää poisnukkuneet

ja meidät, jotka vielä vaellamme täällä.

Anna rauha, joka käy yli kaiken ymmärryksen.

Sinun rauhasi.

Tätä kirjoittaessa olen ajatellut meidän perheen nuoria, elämä jatkuu heissä.
Lämpimät onnittelut onnittelut Vivekalle!

Houkutteleva pahuuden kierre

Mafiaveljet

Martin Scorsesen palkittu elokuva, valmistunut 1990, päänäyttelijöinä mm. Ray Liotta ja Robert De Niro.

Perustuu Wise Guy:n kirjaan, Henry Hillin tarinaan, kaunistelemattomiin tositapahtumiin mafian palveluksessa.
Konstailemattomuus, toisaalta äärimmäinen pahuus: veren virtaaminen, pelko, huumeiden harhat ja toisaalta lasten viattomuus ja perheyhteys lisäävät uskottavuutta ja samaistumista. Monenlaiset tunteet nousevat pintaan. Pystynkö katsomaan vai pakenenko, vaikka nukahtamalla.

Katselemme yhdessä perheeni aikuisten lasten kanssa, parisängyssä loikoen.

Aarre = unelma

Puutteesta syntyvä unelma

Murrosikäinen, sosiaalisesti lahjakas, fyysisesti vahva ja hyvännäköinen, puoliksi italialainen poika köyhistä oloista löytää vaihtoehdon puuduttavasta koulunkäynnistä ja ankarasta kurista. 

Unelmilla on kultareunukset

Ensimmäinen työ mafiaperheessä on hienojen autojen parkkeerausta. Annettu vastuu ja palkitseminen sekä kannustuksena että saadussa rahassa, sitä enemmän mitä enemmän jaksaa tehdä, saa pojan hylkäämään oman perheensä.
Näyttävä elämänmeno, hienot juhlat, viinin virtaus, kauniit vaatteet, komeat autot ja talot, perheiden yhteisöllisyys saavat pojan lumoutumaan, tekemään kaiken, mitä odotetaan tekevän.
Mafiaperheellä on oma moraali ja säännöt, jotka ovat lain yläpuolella. Tavallisia duunareita halveksitaan.

Rituaalit luo perinteitä, lisää yhteenkuuluvuutta

Ensimmäinen pidätys ja kuulusteluissa vaikeneminen, lojaalius ryhmää kohtaan on raja, pojasta tulee mies, osa mafiaa. Ja sitä juhlitaan.
Vastuu ja entistä likaisemmat työt lisääntyvät. Ensimmäinen murha kauhistuttaa, mutta siihenkin tottuu. Tärkeintä on piilottaa, ei jäädä kiinni.

Kun antaa pahalle pikkusormen, se vie koko käden

Rakastuminen normaaliin tyttöön antaa mahdollisuuden tarkastella elämää. Vähitellen tyttökin samaistuu mafian tarjoamaan mukavaan elämään. Syntyy kolme suloista tyttöä. Perheelle varataan oma aika viikonloppuisin, viikolla ollaan töissä, poissa kotoa.
Vaimot ja perheet seurustelevat keskenään, muita ystäviä ei sallita.

Bisnekseen tulevat huumeet mukaan. Kauppa käy, oma käyttö lisääntyy ja suistuu käsistä. Taistelu vallasta kiihtyy, kukaan ei luota kehenkään, työkaveri ja esimies pääsevät hengestään.
Mafian omistaja ei likaa käsiään. Hän on isähahmo, jonka olkapäätä vasten voi itkeä. Ja niin itkee päähenkilökin, saa ohjeet lopettaa huumeiden käytön ja mukaan tukon rahaa ensi hätään.
Poliisi pidättää päähenkilön. Hän pääsee vapaaksi, jos tunnustaa kaikki rikokset, paljastaa mafian jäsenet.
Elokuva päättyy, kun ryhmän jäsenet pidätetään. Oikeussalissa he lipuvat yksitellen päähenkilön ohi ja hän kohtaa jokaisen katseen, viimeisenä rakastamansa ja kunnioittamansa mafian omistajan, isän.

Kiinnostavaa olisi tietää, saako päähenkilö rauhan. Miten hän tulee kaiken kokemansa ja tekojensa jälkeen toimeen itsensä kanssa, miten hän sijoittuu yhteiskuntaan, miten perheen käy. Se onkin toisen elokuvan aihe.
Haluaisin uskoa anteeksiannon ja sovituksen mahdollisuuteen.

Levollinen yö

Opetus kai on, että me olemme joko hyvän tai pahan kierteessä. Hyvästä on helppo hypätä pahaan, pahasta on vaikea irrottautua. Sen takia paha on turvallisempi, se ei hylkää.