Valo. Heijastus.

Nyt, kun minulla on enemmän aikaa, olen innostunut valokuvaamisesta.

Itse asiassa oheinen kuva "Aurinko unikon terälehdellä" pari vuotta sitten oli innoittajani. Vaikka se oli pelkkä vahinko. Alunperin halusin kuvata punaisen eri sävyjä.

Ehkä kuvaamisessa on parasta ennakoimattomuus. Joskus kuvat tuottavat iloa ja ovat ihme. Usein ei onnistu, vaikka lähtisi suurin odotuksin.

Yritän kertoa tarinoita niin kuvin kuin tekstein, omia mietteitä elämästä, arjesta, ihmismielestä ja ihmissuhteista. Lainaan tekstejä, lähinnä runoja.

Monta punaista

"Olemme toisillemme viesti valosta.

    Se on rajattomasti enemmän kuin sanat

jotka sanon sanoessani." (Piia Perkiö)

Kaipaamme yhteyttä, tulla nähdyksi ja kuulluksi, hyväksytyksi, vaihtaa
mielipiteitä ja kokemuksia, saada palautetta. Sukupuolesta ja identiteetistä,
iästä, varallisuudesta, asemasta, kodista tai syntymäpaikasta riippumatta. 
Me ihmiset olemme enemmän samanlaisia kuin erilaisia.

     Keskiyön valo       

Lähdetkö kanssani matkalle? Arkeen ja juhlaan, päiviimme niin kuin ne vastaan tulevat. Omille kömmähdyksille hymyillen, itseä lämpimästi kohdellen.
Tutkitaan, kysellään, ihmetellään. Otetaan evääksi ripaus lasta, innostusta ja seikkailumieltä.

"Kokea yhdessä 
katsoa neljällä silmällä
yhtä maailmaa
katsoa usvaa lahden yllä
- hengittää usvaa - vaienneita kaisloja.
Heräävien lintujen liverrys kuin villasta kehrätty lanka
vartaloittemme ympärillä
aamutähden heijastus vaeltaa." (Tomi Kontio)



Mennään etsimään itseämme hiljaisuuteen.
Pysähdytään kuuntelemaan ja katselemaan.
Haistellaan tuulia, mistä se alkaa, minne menossa, nyt se hyväilee poskipäitä, pörröttää hiuksia.
Metsään. Tai vesille. Omaan paikkaan.
Olemme osa luontoa, osa suurta suunnitelmaa, osa ihmettä.
Ainutkertaisia. Ainutlaatuisia.

Veden heijastukset 1 ja 2

Valon edessä

"Puut pudottavat lehtensä kuin avaisivat ikkunoita
taivaaseen,
ja runkojen väliset tilat
hiljaiset, odottavat ovet.
Riisuttuna, avoimena
tulee taivas lähelle." (tuntematon)

Helatorstain valo lammen pinnassa

"Kirkas yö
tyyni
ja valo
siirtänyt sateen
metsän taa


Pysähtynyt vesi
ja siinä
taivaan kuva.

Niin suru
kuin sade
on minuun luotu
Jumalaa kuvastamaan." (tuntematon)



Olemme toistemme peilejä. 
Näen Sinussa
vain sen, mitä on itsessäni, usein
tiedostomattomana.

Aina kun mielessäni syntyy vastustus, ei, olisi hyvä pohtia, mitä en ole valmis kohtaamaan, näkemään, hyväksymään. Mitä olen
kätkenyt itseltäni.