Hetki lyö, viime hetki lyö |
"Kukaan aikaa lahjomaan ei käydä voi milloinkaan Hetki lyö, meille hetki lyö En vaan päivää seuraavaa mä tiedä milloin kohdataan Kellon seisahtuvan tahdon hiljentyvän lyöntien Kauas lähteä mä saan tunti kuluu viimeinen Tahdon ennenkuin on myöhäistä mä kuulla sen Kun taas saavun luotas löydän kaiken entisen." |
Pysähdyn ensimmäisen kerran kuuntelemaan tutun laulun sanoja.
Hetki lyö, aika kuluu, päivä iltaan, syksy talveen. Vuodenajat seuraavat toisiaan. Aika ei kulu, aika jatkuu.
"Nään jo sen, hetken viimeisen
Enää aikaa sulla on vain kyyneliin katkeriin
Hetki lyö, riittänyt ei yö
Mukaan tulla et sä voi
nyt lausun sulle näkemiin."
"Kellon seisahtuvan tahdon
hiljentyvän lyöntien
Luotas lähteä mä saan
tunti kuluu viimeinen
Vaan nyt mä tiedän
että sulle kuulun ainiaan.
Muistan kyynelsilmät
jotka jäivät katsomaan."
Minulla on vain tämä hetki. Eilinen oli eilen, huomisesta en mitään tiedä.
Tämä hetki on lahja, mahdollisuus. Jos pysähdyn. Kuuntelemaan, näkemään, tuntemaan, vastaanottamaan ja antamaan.
Jäähyväiset. Juhlat kiitoksena siitä, mitä olen saanut ja minkä luovuttaminen sattuu. Kun lopulta kaikki on lainaa.
"Hetki lyö, viime hetki lyö
kukaan aikaa lahjomaan ei käydä voi milloinkaan.
Hetki lyö, meille hetki lyö.
En vain päivää seuravaa mä tiedä
milloin kohdataan.
Kellon seisahtuvan tahdon
hiljentyvän lyöntien.
Kauas lähteä mä saan
tunti kuluu viimeinen.
Tahdon ennenkuin on myöhäistä
mä kuulla sen.
Kun taas saavun
luotas löydän kaiken entisen"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti