LUVATTU MAA
"Ihminen on laumassa eläjä siinä kuin lammas tai apinakin. Pienen lammaslauman elämää nuoruudessa seuranneena osaan sanoa sen, että niillä on ihan oma järjestyksensä suhteessa toisiinsa. Jotkut ovat pomoja, toiset seurailijoita, kolmannet niitä jotka pökkivät muitakin liikkeelle ja yhdet niitä, jotka epätietoisina mäkättävät milloin minkäkin asian säikäyttäminä.
Eikä se ihmislaumakaan paljon monimutkaisempi ole, tähän voisi lisätä kaksi tyyppiä, ne, jotka huolehtivat toisista ja ne, jotka keskittyvät eripuran lietsomiseen."
- Raili Pursiainen -
kolumni Kirkko ja koti lehdessä 22.10.2014
Anna-Mari Kaskinen taas kirjoittaa lokakuun Askel lehden kolumnissaan käsikirjoituksestaan, joka kertoo Mooseksesta ja erämaavaelluksesta kohden luvattua maata:
" Huomaan, että olemme samassa porukassa erämaavaelluksella nilkuttavan, napisevan lauman kanssa. Ei mitään uutta auringon alla. Johtajia vastaan kapinoidaan ja keskenään ollaan eri mieltä milloin mistäkin."
Vaikka on yhteinen päämäärä, eivät voimat, sinnikkyys ja usko riitä. Arjessa tavoite hukkuu, syntipukkeja löytyy ympäristöstä, ei omasta itsestä.
Rene`Gotho´ni kirjoittaa pyhiinvaellusmatkastaan Mooseksen jalanjäljillä kirjassa Nainen tiennäyttäjänä:
" Autiomaa on Edenin puutarhan ja Luvatun maan vastakohta. Niskuroimisesta ei ole mitään hyötyä. Se vain aiheuttaa lisää kärsimystä ja epätoivoon vaipuminen pahentaa tilannetta. Autiomaassa joutuu vaeltaja kouriintuntuvasti kasvotusten omahyväisyytensä ja ylimielisyytensä kanssa. Hän joutuu toivottomuuden tilaan, josta ei ole muuta tietä kuin nöyrtyminen. Kun kaikki voimat ovat lopussa - ei enää jaksa lapsen tavoin moittia Herraa ankarasta elämän kohtalostaan.
Siellä asiat saavat oikeat mittasuhteet".
Mielestäni kuvaus kertoo paitsi konkreettisesta erämaavaelluksesta, myös niistä koettelemuksista, joita saamme itse kukin elämämme aikana. Niiden tarkoitus on ohjata katsomaan omaan peiliin, tarkentamaan omaa kompassia, mikä on tärkeää, mihin suuntaan voimavarani, aikani, luovuuteni, unelmani.
Mutta kukaan ei selviydy yksin.
"Läsnäolo on se tila, jossa minuutemme, identiteettimme ja persoonallisuutemme syntyy.Tullakseen omaksi itsekseen, kehkeytyäkseen voimavarojensa ja mahdollisuuksiensa toteuttajaksi, kokeakseen itsensä arvokkaaksi ja elämänsä oikeutetuksi, ihminen tarvitsee henkisen vuorovaikutuksen ja suojan, tilan. Se tila syntyy vain läsnäolossa.
- Jorma Niemelä -
"Niemelä korostaa, että ihmisen perustavanlaatuinen identiteetti syntyy läsnäolosta, sen hyvyydestä, tuhoavuudesta tai puuttumisesta"
- Jarmo Heinonen -
Kirjasta NYT on ennen huomista
Raili Pursiainen jatkaa, ettei kannata antaa valtaa epäsovun kylväjille, ei lähdetä mukaan kauhisteluun vaan aletaan etsimään hyviä puolia, eikä kerrota eteenpäin.
"Vastatoimi, joka vaatii ponnistelua ja turvallista ilmapiiriä: Annetaan kimppahali ja kerrotaan, miten tärkeä ja rakas ryhmän jäsen hän on.
Periksi ei pidä antaa. Ehkäpä aikaa myöten käykin niin, että pomot, seurailijat, liikkeellepanijat, pelästyjät, huolehtijat ja vieläpä mörkökin saavat kaikki elää kohtalaisessa sovussa ja rauhassa. Yhdessä erilaisina. Sitä kohti kannattaa ponnistella jokaisessa ihmislaumassa. "
Anna-Mari Kaskinen lopettaa kolumninsa:
"Vieläkin puhkeaa kalliosta lähde, vieläkin edessämme siintää luvattu maa, jonne olemme matkalla, loppuun asti matkalla."
 |
Elämä on retki
"Purjehtija navigoi tuulta käyttäen
Minne?
Jokainen hetki on valinta.
Se on päätös.
Valinta ja päätös määräävät retken kulun.
Vaikka merellä on muita, jokainen purjehtii yksin.
Yksilöitä monikossa.
Moni meistä on joukossakin yksin.
Yksin on joukossa hyvä olla.
Kun myrsky ahdistaa on ystävä lähellä.
Ystävä on kaikki luonnossa oleva, joka kulkee kohti samaa kohtaloa.
|
Retki on matka.
Matkalla on lukemattomia päätepysäkkejä.
Ken haluaa matkustaa kauan kiiruhtakoon hitaasti.
Kaikki väylät vievät samalle portille.
Niin nopealla kuin hitaallakin on sama kohtalo.
Reitti on annettu.
Kuka on tuo purjehtija jota olen oppinut kutsumaan minäksi?
Tietääkö hän minne hän on menossa?
Onko hän edes menossa minnekään?
Pitäisikö hänen edes mennä mihinkään?
Ehkä kaiken tarkoitus on vain purjehtiminen."
- Rene Gotho`ni -
kirjasta Sanat kuin peili
Elämään synnymme
"Minulta ei kysytty haluanko syntyä.
Minä synnyin.
Onneksi minulta ei kysytty.
Olisin saattanut vastata: Ei!
Vastaus olisi riippunut sen hetken mielentilastani.
Mieleni on ailahteleva.
Siihen en aina voi luottaa.
Johdonmukaisuus on tyhmyyttä.
Epäjohdonmukaisuus on sekin tyhmyyttä.
Asioiden eritteleminen on vaikeaa.
Mittapuuta arviointiin ei ole annettu.
Kun aurinko paistaa ja elämä hymyilee, vastaaan: Tahdon.
Sateen ja myrskyn keskellä, kun epätoivo hiipii mieleeni, huudan: Ei! Ei!
Luonto kulkee kulkuaan.
Tahtiin sopeutuminen olisi viisasta.
Luontoa ja elämää ohjaa sisäinen energia.
Puutarhuri hyödyntää kukkien elinvoimaa ja kukat kukkivat.
Elämään syntyneenä turvaudun kasvuvoimaani.
Sitä energiaa pyrin kuluttamaan tasaisena palavan liekin lailla"
- Rene`Gotho`ni -
Sanat kuin peili kirjasta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti