Kesän 2014 valoa muistaen

Viivähdetäänkö vielä hetki viime kesässä. 

Mitä jäit kaipaamaan?
Lämpöä,
vihreyttä, kukkia,
linnun laulua vai

-valoa

Auringonvalo on osallisena monissa elämään liittyvissä prosesseissa.

Vihreiden kasvien yhteyttäminen l. fotosynteesi käyttää auringonvaloa energiana, sivutuotteena syntyy happea.
Silmät aistivat valon tuottamaa informaatiota, havaitsemme ympäristöämme.
Valon määrä vaikuttaa hormoonitoimintaan, mikä auttaa sopeutumaan vuorokauden- ja vuodenajan muutoksiin, vaikkapa ihmisen unirytmiin tai muuttolintojen muuttoon ja pesimispuuhiin tai kasvien kukintaan.
  

Aamu

Takana kirkas, kylmä yö, mutta maa on vielä lämmin eilisestä auringosta. Ja uusi tekee jo tuloaan.

Lapsen symboli on aamu, aikuisen päivä ja vanhuuden ilta. 

Lapsi

"Lapsi, jota ivataan, oppii pelkäämään.

Lapsi, jota arvostellaan, oppii tuomitsemaan.

Lapsi, jota petetään, oppii pettämään.

Lapsi, joka kohtaa vihamielisyyttä, oppii hyökkäämään.

Lapsi, joka saa hellyyttä, oppii rakastamaan.

Lapsi, jota rohkaistaan, oppii luottamaan itseensä.

Lapsi, joka saa tuntea totuuden, oppii ymmärtämään oikeutta.

Lapsi, jota kiitetään, oppii olemaan kiitollinen.

Lapsi, joka näkee annettavan omasta muille, oppii olemaan huomaavainen.

Lapsi, joka saa tietoa, oppii tuntemaan viisauden.

Lapsi, jota kohtaan tunnetaan kärsivällisyyttä, oppii olemaan pitkämielinen.

Lapsi, joka elää onnellisena, löytää rakkauden ja kauneuden"
- Ronald Russell-

"Nautinnosta näin aamulla

tulee puhua

nautinnosta jonka antaa lapsi

puhtaana se valuu aamuun

lapsen äänellä se kuuluttaa itseään

silkkaa lämpöä tässä rinnassa

hienon hienoa riemua

vailla ongelmaa

kuin taivaallinen perustuslaki

itsestäänselvä ja alati kysyvä

nautinto

josta tulee puhua näin aamulla

jotta päivä olisi hyvä

jotta siunaus olisi."

- Lasse Heikkilä - 

Päivä 

Rene`Gotho`ni:  "olin tullut elämässäni taitekohtaan ja päättänyt vetäytyä kirjastoon aina tilaisuuden tullen...Etsin osittain määrätietoisesti, osittain umpimähkäisesti virikkeitä keski-iän kysymyksiini... Etsin käsiini Carl Gustav Jungin kootut teokset. Aloin perehtyä hänen teoriaansa individuaatiosta, yksilöitymisestä, eli siksi tulemisesta jonka vuoksi olin syntynyt.

Hän vertaa psyykeä tummaan palloon. Pinnalla on tietoisuutta edustava vaalea kenttä, jonka keskellä on kirkkaampi valokeila eli minä. Pallon sisimmässä ytimessä on itse. Se on samanaikaisesti sekä ydin että koko pallo.

Itse on kuin vuorimännyn siemen, jonka piilevään muotoon kätkeytyy koko tuleva puu. Itse on psyyken sisäinen ohjaava keskus, johon ihminen saa kosketuksen etupäässä uniensa kautta. Se säätelee persoonallisuuden jatkuvaa laajentumista ja kypsymistä eheyteen ja harmoniaan. Aluksi se ilmenee kuitenkin vain synnynnäisinä mahdollisuuksina.

Itseyden kehittyminen tai kasvaminen on kokonaan riippuvainen minän halusta nöyrästi kuunnella itsen viestejä. Itse ryhtyy toteuttamaan synnynnäistä inhimillistä luonnettaan siinä määrin kuin minä vapautuu kaikista tarkoituksellisista tavoitteista ja toiveista: tiedostaa ja luo elävän yhteyden itsensä symboliseen ilmaisumaailmaan.

Individuaatio, yksilöityminen eli tietoiseen sopusointuun pääseminen oman sisäisen keskuksen  -itsen- kanssa alkaa tavallisesti minän persoonallisuuden haavoittumisella ja siitä aiheutuvalla kärsimyksellä. Järkytys on eräänlainen kutsu.

Ensimmäinen ja virheellinen suhtautuminen on antautua vain minän tunteelle, joka kokee, että tahto tai halu estyy jonkun ulkopuolisen tekijän johdosta. Kärsimyksistä voi syyttää taloudellista tilannetta, esimiestä, aviopuolisoa, lasten hälinää tai jopa Jumalaa. 

Hetkellisesti voi tuntua siltä, että synkkä varjo kantautuu kauas tulevaisuuteen. Harhaanjohtavasti ihminen pyrkii pakoon esimerkiksi harrastuksiin, lomailuun tai ihmissuhteisiin. Vaikka ratkaisu helpottaa hetkiseksi, ei se ole ratkaisu.

Ainoa oikea suhtautumistapa on kääntyä ennakkoasenteitta suoraan pimeyttä kohti ja lapsenomaisella uteliaisuudella selvittää itselleen mitä itse häneltä haluaa, mikä on sen kätketty ja saavutettavaksi tarkoitettu tavoite"

Rene`Gotho`ni: Nainen tienäyttäjänä

 

Rajuilma tulossa

Ei minä en tarvitse puolikasta!

Anna minulle kokonainen maa ja taivas!

Meret ja joet, vuorten harjanteet-

minun! En suostu jakamaan!

Ei, elämä, minua et puolikkaalla helli.

Kaikki kokonaan! Minä jaksan!

En minä halua onnen puolikasta,

enkä tahdo myöskään murheen puolikasta!

Haluan puolet vain tyynystä jolla

hellävaroen poskeasi vasten

avuttomana tähtenä putoavana tähtenä

sormus hohtaa kädessäsi..

- Jevgeni Jevtusenko - , suom. Erkki Peuranen

 

Tyyni ilta

"Päämäärä ei ehkä olekaan täydellinen tapojen muuttaminen. Tärkeämpää näyttää olevan heikkouksistaan tietoisena pysyminen ja peräänantamaton pyrkimys parempaan, vaikka se käytännössä olisikin osoittautunut lähes mahdottomaksi. Ilman tuota alituista pyrkimystä, kilvoittelua, kuten isä Teofilus sanoisi, ihminen todennäköisesti joutuu suohon. Sieltä on vielä vaikeampaa päästä pois kuin niellä pettymys aina uudelleen, kun huomaa, ettei pysty toteuttamaan hyviä aikomuksiaan. Omien paheiden terve tiedostaminen ja parannukseen pyrkiminen on varmin tapa saavuttaa kohtuullinen elämä."

- Rene Gotho`ni -

Onni

Kiitos elämästä, äiti!

Pari riviä tein kirjaimia tänään.

Siinä kaikki. Olen onnellinen.

Suvimaisema: lahdentyven,

saunaranta ja vene,

ja helle, männiköntuoksu,

kukat, välkkyvät kalat,

lapsi, lapsia, lapset

ja vanha onnellinen kaiku:

Isä, hei!

Tein laulun perhosesta 

ja henkäisin. Se lensi.

Läikähti lämmin lämmintä vasten,

ryöpsähti yli. Me vaikenimme.

Milloin ja missä? Emmehän tienneet.

Olimme kaksin ja rakastimme.

Sain sen , mitä halusin, rakkauden,

ja sentään; olenko onnellinen.

Mitä odottelen?

Joka kerta kun oveeni koputetaan,

on mieleni riemua tulvillaan.

Mitä odotankaan.

Kaita polku kaivolta ovelle

nurmettuu.

Ikkunan edessä

 pystyyn kuivunut omenapuu.

Reppu naulassa ovenpielessä,

siinä linnunpesä.

Kun olen kuollut, kun olen kuollut.

Kesä jatkuu. Kesä.

- Lauri Viita-

Yö

"Me vain asumme täällä,

 emme omista mitään.

Silti se on meidän;

saamme osamme

valosta

vaeltaessamme valmiin kauneuden läpi.

Kaikki on annettava pois,

taakatkin

nostetaan sydämeltä

lempeästi, varovasti suru pyyhitään

kuin unohtuva uni.

Vain rakkaus jää, täydellinen valo."

- Pia Perkiö -

Omistan tämän blogini minulle tärkeälle ihmiselle, Jannelle, joka juhlii  syntymäpäiviään perheensä kanssa.

Lämpimät onnittelut!