Veden peili kuvina vuoden eri aikoina. Kevät.

Vesi heijastaa valoa ja taivasta ja siksi muuttaa joka hetki väriään. 

Palaan muistoissani kevääseen, aikaan kun tulimme kesäkotiimme toukokuussa. 

Toukokuun aamut ovat usein sumuisia. Ilmassa on kosteutta, kun jäät ovat juuri sulaneet. Kuva kotilammelta.

Yöllä oli satanut vettä. Nyt on usvaa. Harmaata ja koleaa, kosteus menee vaatteiden läpi. Mutta karulla tavalla on kaunista.

Purosta ovat jäät lähteneet. Veden pyörre on voimakas. 

Rentukat, ilon tuojat. Lapsuuden muisto, kun olin 4-v: Isä tuli pellolta ja kertoi rentukoiden kukkivan. Halusin mennä katsomaan, mutta alkoi satamaan, menin latoon ja nukahdin. Vanhemmat ja naapurit olivat etsineet tunteja, huoli oli valtava. Ihmettelin, miksi he itkivät, eihän minulla ollut mitään hätää. 

Kotimme lähellä on runsaasti lampia, kaikki yllättävän erilaisia. Tähän pienimpään lampeen puhkeavat lehdet ensimmäisenä.

Toinen kotimme on Kuopiossa. Valkeisen lampi on yksi mieleisimpiä kävelykohteitani. Myös kuikka on mieltynyt  tähän lampeen.

Vesikirppujen elämää

Joutsenet ovat uskollisia. Parisuhde kestää läpi elämän, samoin asuinpaikka. Tänä vuonna mukana oli viime vuoden poikanen, teini, vielä hieman harmaa. Sukukypsä ja kauniin valkoinen se on 2-vuotiaana.

Puron kuohut ovat laantuneet, pihlajat kasvattaneet lehtensä.

"Vedellä on muisti, se kuljettaa mukanaan ajtuksiamme ja rukouksiamme.
Me itsekin olemme vettä, kiinteässä yhteydessä meidän yksilölliseen ja kollektiiviseen tietoisuuteemme.
Vesi tulee vastauksena rukouksiimme. Elämä syntyy, alkaa hengittää, kasvattaa juuriaan. 
Rukouksen siitä, että luonto kukoistaa, laajenee ja on kehtona sille, mitä alkuperäiskansat kutsuvat elämän kierroksi.
Rukouksen siitä, että syvempi ymmärrys astuisi esiin ja muodostaisi sivistystä suojaamaan maata.
Levittämään kaikkialle rakkautta  ja kiitollisuutta."

Näin kirjoittaa japanilainen tri Masaru Emoto kirjassaa Veden salainen elämä.