Suomi. Ja talvi. Mitä näet mielessäsi?

Talvipäivä Puijolla ja Konttilassa, ikivanhassa torpassa

Hautausmaan reunustamaan puut, vastapäätä linja-autokeskusta, ovat lumiset.

Mielikuvaani talvesta liittyy aina lumi, valkoinen ja pehmeä, huurteiset puut.

Tänä vuonna olen talvea odottanut ja odottanut. Aina kun sataa lunta, sulaa se muutamassa päivässä, muuttuu loskaksi, maisema mustaksi.

Mutta tänään on kaupunki saanut valkoisen hunnun. Aika lähteä kiipeämään Puijolle.

Tykkylunta.

 Kaksi isoa oksaa menee lumen painosta poikki, särkee pudotessaan lyhtypylvään lampun ja koko höskä tulee ryminällä alas, ihan eteeni, ympärillä pöllyävä lumi sokaisee. 

Kaikki on ohi hetkessä. Voin jatkaa matkaani, vapisevin polvin, mutta terveenä.

Puijo on merkittävä liikunnan keskus.

Hiihtoladut, laskettelurinteet, mäkihyppyrinne, golfkenttä, patikointireitit, kaikki reilun kilometrin päästä keskustasta.

Hiihto-  ja patikointireitit kulkevat myös ikivanhassa metsässä.

Welcome!

Savolaistorppa vuodelta 1770, luonto- ja matkailukeskus Konttila, perinnetilakahvila ja pieni kotieläinpuisto on keskellä Puijoa. Tilauksesta järjestetään juhlapyhinä myös rekiajelua. Konttilaan on vapaa pääsy.

Oppaana ja puu-uunin lämmitäjinä toimi tällä kertaa 3 italialaista nuorta. He varmaan katsovat maisemaamme eri silmin, ovat selvästi innostuneita. 

Konttilaan johtava koivukuja

Mieleeni muistuu lapsuuteni kokemukset äitini kotona, mummolassa Kuokanvaarassa Nurmeksessa. Hämyiset illat tuvassa, jota ympäröivät pitkät penkit, kaksi öljylamppua katossa, enoni veistää kirveenvarsia, lastut tuoksuvat, mummo keinuu kiikkustuolissa, kutoo sukkaa ja hyräilee, ukin uskovaisten pastillit sulavat suussa.

Ja miten me pelkäämme serkkujen kanssa, kun eno kertoo kummitusjuttuja ja lopuksi rohkaisee pimeässä hiippailemaan riiheen, jossa säilytettiin kuolleet, riipustamaan liidulla nimemme takaseinään. Käsi kädessä, sydän pamppaillen, me teimme sen! 

Kirkonmäki

Olen tosi innostunut kuopiolainen, asumme toista talvea keskustassa. Kaikki palvelut ovat kävelymatkan päässä, Puijo, Kallavesi, tori, kahvilat, teatteri ja musiikkikeskus, kirkko, museot, uimahalli, leppoisat savolaiset, rännikadut.

On niin paljon, mistä olla kiitollinen. Meillä kaikilla, kun pysähtyy katsomaan.

Tyytyväisyys on parasta lääkettä, sanoo vanha tiibetiläinen elämänohje.