Jokainen on jonkun lapsi, Ranskan terrorismin synnyttämiä ristiriitaisia ajatuksia.

Vanhemmat, isä ja äiti, perhe, sosiaalinen ympäristö, kulttuuri, yhteiskunta, aika, varallisuus, mitään näistä emme voi valita syntyessämme ihmislapseksi, valmiiksi yksilöksi, elämään omaa elämäämme, pärjäämään.
 

Odottava äiti lapsensa joulujuhlassa

Perimme geenit, menneiden sukupolvien kokemukset, ratkaisemattomat ja selvittämättömät taakat, asenteet, uskomukset, arvostukset, moraalin. Elämä ei ole tasa-arvoista.

Lapsenlapsen tekemät jouluenkelit  ja lapsen antama kukka: "Että olisimme mukana teidän joulussanne."

Toisaalta lapsi sopeutuu, ei vertaa, luottaa ja turvaa häntä hoitavaan ja lähellä olevaan, sitä enemmän, mitä pienempi. Vaikka pettyy. 
Jokaisen on kohdattava pettymyksiä kasvaakseen vahvemmaksi, selvitäkseen elämässä väistämättömättä vastaantulevista kolhuista, mutta perusturvallisuus ei saa horjua.

Leikki on lasten työtä

Jos et itse jaksa, vedän Sinua kelkalla

Laskettelun opettelemista, takana turva

Kun lapsi kasvaa, kasvaa myös elinpiiri, ihmiset, joihin liittyy. Tehdään itse valintoja, mihin liitytään, mille tielle lähdetään, keihin kuuluu.

"Kuvaa meitä, jos haluat ruman kuvan", nuorten draama meneillään.

Entäs, kun turvapaikkaa ei löydy, ei omaa kotia, ei fyysistä eikä henkistä?

Turvapaikkaa, jossa tulisi hyväksytyksi ehdoitta, ihmisenä, vaikka tekoja ei aina hyväksyttäisikään. Jossa annettaisiin tilaa etsimiseen, kasvamiseen ja itsensä tarpeiden ymmärtämiseen yhdessä sovittujen rajojen puitteissa, tulisi näkyväksi, kuulluksi, otetuksi syliin, rakastetuksi. 

Silloin liitoudutaan pahaan. "Paha ei hylkää", sanoi Martti Lindqvist.

Tämä kaikki tulee mieleen, kun mietin ranskalaisten ja meidän kaikkien kohtaamaa surua, pelkoa ja hätää eilen ja tänään, kun terroristit surmasivat lehtitalon 12 henkilöä. Kun he mieluummin kuolivat kuin lopettivat piirityksen. Kun sama malli etenee, pahuus ottaa valtaa.

Puhutaan satiirisista kuvista, sananvapaudesta, uskonnoista, terrorismista.
Tapani Ruokasen kolumni Suomen Kuvalehdessä avasi ovia, hän sanoi mm:

"Miksi terrorismia syntyy ja miksi jotkut haluavat jopa uhrata oman elämänsä itsemurhaiskussa? Ihmisen motiivit ovat aina sekoittuneita. Joskus pelkästään köyhyys ja osattomuus riittää. Terrorismi ruokkii heikon ihmisen tarvetta kuulua voimakkaaseen yhteisöön, tulla osaksi itseään suurempaa tarkoitusta ja toteuttaa historiallista tehtävää. Se on myös yksinkertaisesti väylä harjoittaa pahuutta."

"Sananvapaus on rakennettava aina uudelleen, jokaisessa sukupolvessa, sillä se ei periydy yksilölle eikä yhteisölle. Yhteiskunnan työnjaossa median tehtävä on kaivaa esiin kaikkien kannalta merkittäviä asioita, joita piilotellaan ja joista halutaan vaieta. Median tehtävä on paljastaa ja pilkata tekopyhyyttä, vallan väärinkäyttöä, ihmisten nujertamista ja polkemista. Huumori on yksi kaikkein väkevimpiä aseita tässä työssä. Pahantekijät pelkäävät eniten naurettavuutensa paljastamista. Sitä miekkaa ranskalaiset kollegat osasivat käyttää."

"Journalistien tehtävä on tuottaa ”ikäviä uutisia”, jotka yhteiskunnan demokraattisessa prosessissa tulevat yhteiselle esityslistalle tietoina korjattavista epäkohdista ja oikeudenloukkauksista. Vain ”hyviä uutisia” kertovasta yhteiskuntajärjestelmästä on karvaita kokemuksia lähihistoriassa, kun lehdistöstä tehtiin puolueen kollektiivinen agitaattori, propagandisti ja organisaattori. Sitä harva haluaa takaisin. Toimittaja on sekä demokratian vahtikoira että oikeusvaltion suojelusenkeli."

"Paha on tunnistettava, saatava sanoa pahaksi, ei selittää pois" , sanoi Martti opettajani. 

Siihen me tarvitsemme vapaata luotettavaa tiedonvälitystä, riippumatonta lehdistöä ja rohkeita, oikeudentajuisia toimittajia, mutta myös valveutuneita kansalaisia, lukijoita. Meitä, itse kutakin, että suostumme näkemään, ymmärtämään, valitsemaan, katsomaan myös omaan peiliin.