maanantai 25. elokuuta 2014

La Laguuna, lumoava vanha kaupunki


Kovin alkaa tuntua syksyltä, vaikka ollaan elokuussa. Niin se ihmisen mieli vaihtelee. Kun oli heinäkuun helteet, tuntui ettei tätä kauaa jaksa. Nyt sitä aikaa muistelee lämmöllä.
Mieleeni hiipii myös Kanarian lämpö, kesä tulee siellä huhtikuussa. Saimme viettää siellä rauhassa kolme viikkoa lomaa. Emme halua viettää aikaamme auringossa maaten, vaan tutkien ja seikkaillen. Päivän bussimatka saaren eteläpäästä pohjoiseen ja takaisin maksoi 17 €.

Railakkaasti värejä ja sittenkin harmoonista

 



Kanarian saarista on ainakin minulla ollut yksipuolinen kuva. Olen viettänyt lomani aikaisemmin turismin valtavirtojen ehdoilla. Yllättävän paljon alkuperäistä, vanhaa, tavallisten ihmisten arkea ja rikasta luontoa oli jäänyt huomaamatta.

Omien juurien arvostaminen ja siirtäminen seuraaville sukupolville


 Erityisesti vanhat kaupungit olivat sykähdyttävä kokemus, mm, La Laguuna, Teneriffan vanha pääkaupunki, nykyään Teneriffan toiseksi suurin kaupunki, merkittävä kulttuuri-, yliopisto- ja uskonnollinen kaupunki, täynnä erinomaisia arkkitehtoonisia muistomerkkejä ja rakennuksia , palatseja ja perinteisiä taloja 1600- ja 1700-luvuilta. 





La Laguna, perustettu 1500-luvulla, oli silloinkin Espanjan alaisuudessa. Kaupunki on hyväksytty Unescon suojelulistoille 1999. Nimi kertoo kaupungin olevan "jalo, uskollinen, luotettava ja valistunut".
Asemakaava on peräisin 1500-luvulta ja säilytetty entisellään. Mallia käytettiin myöhemmin Uudella Mantereella. Kaupunki on ollut elävä esimerkki eurooppalaisten ja amerikkalaisten kulttuurien välillä.   

Värien runsaus ja leikki saa hymyilemään. Talojen julkisivut ovat pääasiassa laavakiveä, hyvässä maalissa.
 Kaduilla liikkuu paljon nuoria. Kauppoja on, mutta ne ovat ihmisen kokoisia, monet kivijalassa. Kaikki ovat sulassa sovussa, kaupat, kirkko, pyhimykset, kahvilat. 

Elämä on myös leikkiä

:






Erityisesti tämä taidekahvila oli riemukas, eroottisista kuvistaan huolimatta ei nolostuttava. Huoneita huoneiden perään, kaikki erilaisia, täynnä yksityiskohtia, yksittäisenä mauttomia, mutta rakensivat yhdessä oman maailmansa.

Kahvilanpitäjä oli ranskalainen mies, taulut oli maalannut hänen serkkunsa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti