Houkutteleva pahuuden kierre

Mafiaveljet

Martin Scorsesen palkittu elokuva, valmistunut 1990, päänäyttelijöinä mm. Ray Liotta ja Robert De Niro.

Perustuu Wise Guy:n kirjaan, Henry Hillin tarinaan, kaunistelemattomiin tositapahtumiin mafian palveluksessa.
Konstailemattomuus, toisaalta äärimmäinen pahuus: veren virtaaminen, pelko, huumeiden harhat ja toisaalta lasten viattomuus ja perheyhteys lisäävät uskottavuutta ja samaistumista. Monenlaiset tunteet nousevat pintaan. Pystynkö katsomaan vai pakenenko, vaikka nukahtamalla.

Katselemme yhdessä perheeni aikuisten lasten kanssa, parisängyssä loikoen.

Aarre = unelma

Puutteesta syntyvä unelma

Murrosikäinen, sosiaalisesti lahjakas, fyysisesti vahva ja hyvännäköinen, puoliksi italialainen poika köyhistä oloista löytää vaihtoehdon puuduttavasta koulunkäynnistä ja ankarasta kurista. 

Unelmilla on kultareunukset

Ensimmäinen työ mafiaperheessä on hienojen autojen parkkeerausta. Annettu vastuu ja palkitseminen sekä kannustuksena että saadussa rahassa, sitä enemmän mitä enemmän jaksaa tehdä, saa pojan hylkäämään oman perheensä.
Näyttävä elämänmeno, hienot juhlat, viinin virtaus, kauniit vaatteet, komeat autot ja talot, perheiden yhteisöllisyys saavat pojan lumoutumaan, tekemään kaiken, mitä odotetaan tekevän.
Mafiaperheellä on oma moraali ja säännöt, jotka ovat lain yläpuolella. Tavallisia duunareita halveksitaan.

Rituaalit luo perinteitä, lisää yhteenkuuluvuutta

Ensimmäinen pidätys ja kuulusteluissa vaikeneminen, lojaalius ryhmää kohtaan on raja, pojasta tulee mies, osa mafiaa. Ja sitä juhlitaan.
Vastuu ja entistä likaisemmat työt lisääntyvät. Ensimmäinen murha kauhistuttaa, mutta siihenkin tottuu. Tärkeintä on piilottaa, ei jäädä kiinni.

Kun antaa pahalle pikkusormen, se vie koko käden

Rakastuminen normaaliin tyttöön antaa mahdollisuuden tarkastella elämää. Vähitellen tyttökin samaistuu mafian tarjoamaan mukavaan elämään. Syntyy kolme suloista tyttöä. Perheelle varataan oma aika viikonloppuisin, viikolla ollaan töissä, poissa kotoa.
Vaimot ja perheet seurustelevat keskenään, muita ystäviä ei sallita.

Bisnekseen tulevat huumeet mukaan. Kauppa käy, oma käyttö lisääntyy ja suistuu käsistä. Taistelu vallasta kiihtyy, kukaan ei luota kehenkään, työkaveri ja esimies pääsevät hengestään.
Mafian omistaja ei likaa käsiään. Hän on isähahmo, jonka olkapäätä vasten voi itkeä. Ja niin itkee päähenkilökin, saa ohjeet lopettaa huumeiden käytön ja mukaan tukon rahaa ensi hätään.
Poliisi pidättää päähenkilön. Hän pääsee vapaaksi, jos tunnustaa kaikki rikokset, paljastaa mafian jäsenet.
Elokuva päättyy, kun ryhmän jäsenet pidätetään. Oikeussalissa he lipuvat yksitellen päähenkilön ohi ja hän kohtaa jokaisen katseen, viimeisenä rakastamansa ja kunnioittamansa mafian omistajan, isän.

Kiinnostavaa olisi tietää, saako päähenkilö rauhan. Miten hän tulee kaiken kokemansa ja tekojensa jälkeen toimeen itsensä kanssa, miten hän sijoittuu yhteiskuntaan, miten perheen käy. Se onkin toisen elokuvan aihe.
Haluaisin uskoa anteeksiannon ja sovituksen mahdollisuuteen.

Levollinen yö

Opetus kai on, että me olemme joko hyvän tai pahan kierteessä. Hyvästä on helppo hypätä pahaan, pahasta on vaikea irrottautua. Sen takia paha on turvallisempi, se ei hylkää.