torstai 9. heinäkuuta 2015

Uudet blogini löydät blogit.savonsanomat.fi sivustolta

Kiitän Teitä, hyvät blogini seuraajat ja toivotan tervetulleeksi lukemaan uusia postauksiani blogit.savonsanomat.fi. 

Varhainen aamu lammella, valo kuin musiikki, oma rytmi, huokuu tyyneyttä, harmoniaa, voimaa, toivoa. 

Blogini nimi on edelleen Heijastin. Kuvaan ja kirjoitan entiseen malliin, pääasiassa seuraan luontoa ja sen herättämiä mielikuvia, symbolikkaa.

Löydät nämä tekstit:
blogit.savonsanomat.fi/heijastin/oma-valo-aamuin/
"-"                                 -"-        /illuusio-elaman-hallinnasta/
                                                /kieli-jolla-vaikenen/
                                                /juhannus-kuin-morsian/
                                                /tarina-otosta-ja-muistakin-kesaasukkaista/
                                                /jos-rohkenisin-olla-mina/
                                                /luonto-ja-ihminen-rintarinnan/

Hyvää kesää, hyvää jatkoa!





lauantai 30. toukokuuta 2015

Heijastin: Äiti maa on meille annettu lahja

Heijastin: Äiti maa on meille annettu lahja: Sopusoinnussa luonnon kanssa, rinta rinnan, k

oskemattoman luonnon sylissä sielu lepää. Mikään ei ole järjestyksessä, vaikka kuitenk...

Äiti maa on meille annettu lahja

Sopusoinnussa luonnon kanssa, rinta rinnan


Koskemattoman luonnon sylissä sielu lepää.

Mikään ei ole järjestyksessä, vaikka kuitenkin on, koska koen harmoniaa, jopa pyhyyttä. Täällä näkyvät elämän jäljet, syntymä, elinvoimainen kevään kasvu mutta myös kuolema ja menneet polvet.



Lähde, ehtymätön veden tulo, elinvoimaksi ja virkistykseksi janoisille. 








 Suuntaa katse yli maiseman

Kun katsoo aikansa lähelle, tuntuu vapauttavalta laajentaa näkökulmaa. Hakeutua avaraan paikkaan, nousta mäelle tai vaaralle, katsella yli maiseman. Päästää mieli lentoon. Kysymys ei ole vain minusta vaan meistä kaikista. Yhdessä.









Vastaammeko luonnon, kaikkien lajien ja ilmaston säilymisestä?

Vaikka olemme yksi pieni osanen koko luomakunnasta, on meillä valta valita, miten toimimme, mitä hoidamme ja mitä tuhoamme tai raiskaamme. Kautta aikojen olemme ajatelleet enemmän omaa hyötyämme kuin luontoa kokonaisuutena. 
On ollut ja on edelleenkin välttämätöntä ihmiskunnan säilymisen, ruokkimisen ja hyvinvoinnin kannalta viljellä maata, hoitaa metsiä, kalastaa, kun vain toimimme eettisesti.
Jos katsoisin ensin omaan peiliin. Pienikin teko kuten roskien lajittelu voi olla merkittävä osana kokonaisuutta ja yhteistä päämäärää.

Nuorissamme on tulevaisuus, voimme vielä vaikuttaa heidän asenteisiinsa. Opetushallitus opastaa näin:


"Eettisesti ja käytännöllisesti hyvää luontosuhdetta muodostaessa lukuisien eri näkökulmien huomioon ottaminen on välttämätöntä. Tällöin voidaan puhua monenkeskisestä etiikasta. Tällainen lähestymistapa luontoon ottaa huomioon niin ihmisen kuin luonnonkin näkökulman. Luonnon monimuotoisuus, eläinten oikeudet ja ihmisen pyrkimykset ovat kaikki vakavasti otettavia asioita eettisen pohdiskelun edetessä. Sen ymmärtäminen, mikä merkitys luonnolla on ihmisille, on vaikea ja laaja tehtävä, mutta ilman sitä työtä ei ole mahdollista arvioida luonnon todellista arvoa. Jo pelkkien hyötynäkökulmien kartoittaminen on suunnattoman suuri urakka. Ja sen selvittäminen, miten ihmisen teot vaikuttavat luonnon järjestelmään ja sen kautta meidän omaan hyvinvointiimme, on vielä laajempi ja tärkeämpi työ. Ilmiselvää on, että yksisilmäisellä ja kapea-alaisella luontoasenteella voidaan saada aikaan kauheita seuraamuksia, joita edes pahimmat luonnon hyväksikäyttäjät eivät olisi toivoneet, jos olisivat tienneet mitä tekevät.


TIEDON LÄHTEEKSI

- Pekka Elo ja Tommi Paalanen -
Ihmisen suhde luontoon 


Äiti maa

Meillä on edelleen äiti maa, joskus itkevä ja vapiseva kuten tänään Japanissa, joskus raivoava ja joskus kuiva ja eloton. 
Mutta äiti maa on myös kaunis, vuodenajat seuraavat toisiaan, elämä jatkuu.


Äiti maa tarvitsee meitä ihmisiä, mutta ennen kaikkea me ihmiset tarvitsemme äiti maata. Se on meille elinehto.
Maa, jonka saimme, on pyhää maata. Lahja.

  

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Heijastin: Voinko valita mielentilani? Jos olisin vaikka onnellinen...

Heijastin: Voinko valita mielentilani? Jos olisin vaikka onnellinen...: Tänä aamuna minulla oli aikaa. Sataa tihuuttelee.  Luonto, kasvit, kylvämäni siemenet ja istuttamani kukat sekä perennat kiittävät. Samoi...

Voinko valita mielentilani? Jos olisin vaikka onnellinen?

Tänä aamuna minulla oli aikaa.

Sataa tihuuttelee. 
Luonto, kasvit, kylvämäni siemenet ja istuttamani kukat sekä perennat kiittävät. Samoin minä, ei "tarvitse" lähteä jatkamaan yrttitarhan perustamista.





Kroppa oli yöllä kipeä, selkä vihoitteli. Toisaalta työtä tekemällä kuntoni kasvaa, on voittajan fiilis.
Keittelen kahvia ja puuroa mustaherukoista, pakkanen pitäisi saada tyhjäksi. Samalla avaan läppärin.
Positiivareiden sivustolla Leenan teksti on rehellistä, aitoa puhetta omista kokemuksistaan:

KAIKKI ON HYVIN

  
"Kun jäin työttömäksi, tuli ensin helpotus, kun kaikki lopulta ratkesi. Sain työttömyys töitä kolme kertaa kahden vuoden välein. Sitten ne loppuivat. Olin liian vanha ja sairas töihin, mutta liian nuori ja terve eläkkeelle. Rahatilanteeni kävi entistä huonommaksi ja kaikki otti päähän.

Kuuntelin ihmisten valituksia siitä ja tästä, ja minua alkoi suututtaa. Olinhan itsekin syyllistynyt samanlaiseen marinaan. Mietin ja tutkiskelin itseäni ja tilannettani. Huomasin, että kaikki on loppujen lopuksi ihan hyvin, vaikka olen edelleenkin sairas; kolotuksia on siellä ja täällä. Taloudellinen tilanteeni on entistä huonompi. Jostain syystä en kuitenkaan tunne olevani mitenkään kurjassa tilanteessa.

Minulla on kaikki ihan hyvin. Kun sanon tutuilleni tämän, he katsovat minua kuin vähäjärkistä. He eivät ymmärrä, että olen ihan onnellinen. Eihän
 heidän loppujen lopuksi tarvitsekaan ymmärtää. Pääasia on, että itse sen huomaan."
-Leena


Iltapäivällä julkistetaan hallitusohjelma. Nyt jo voi arvata, että kaikki valittavat. Äskettäin tehtiin tutkimus ihmisten kriisi tietoisuudesta ja valmiudesta muutoksiin. Suomalaiset kyllä tietävät Suomen taloudellisen tilanteen ja ovat valmiita tarvittaviin leikkauksiin ja muutoksiin, kunhan se ei kosketa heitä itseään. Maksaja on joku muu.
Joku muu, jota on kaivattu ja etsitty eri suunnilla, myös meillä kotona.



Kuitenkin tiedämme, ettei raha ja varallisuus tuo onnea. Toisaalta puute ahdistaa ja tekee elämän vaikeaksi ja siitä seuraa muitakin ongelmia mm. sosiaalisissa suhteissa, itsensä ja terveyden hoitamisessa, syrjäytymistä, yksinäisyyttä..  

 

Mitkä sitten ovat onneni lähteet?

Perhe, lapseni ja lapsenlapseni, ystäväni, työni ja työkaverini, entiset ja nykyiset, terveys, innostumisen kyky, näkemisen ja kuulemisen lahjat ja kaikki aistit, luonto, hyvä kirja ja hyvä yöuni. Siinäpä on elämäni kivijalka.

 

Paljon on aihetta kiittää!

Luonto on sitä, mitä se on. Toisinaan paistaa aurinko, toisinaan sataa. Toisinaan on kylmä, toisinaan lämmin. Mutta aina se on tasapuolinen. Sataa niin hyville kuin pahoillekin, jos ihminen ei sotke sen kiertokulkua saastuttamalla.

Luonto kertoo myös tarinoita, symboliikkaa, vuodenajat elämän kiertokulusta, aamu nuoruudesta ja uudelleen aloittamisesta, ilta vanhuudesta ja levon tarpeesta, auringonlasku kuolemasta, valo rakkauden ja hengen voimasta. Metsä on temppeli ja sinne on huudettu hädän ja tuskan hetkinä.

Luonnossa mieli rauhoittuu, asiat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin, muistot pulpahtelevat mieleen, haaveet saavat siivet, kiire ja suorittaminen katoavat. Olen osa tätä maailmankaikkeutta, luotu itsekseni ja katso, olen riittävä.

aamun valo veden pinnalla
auringonlasku 
keskipäivän valo

lukemattomat timantit

taivaan värit
rakkaus voi myös vahvistua vaikeuksissa



Silkkiuikut rakensivat perheen ja kotipesän toukokuussa kaislikkoon rannan tuntumaan. Mutta elämässä ei kaikki käy, niin kuin toivoo.
Tulivat tulvat, vesi vei pesän. Mutta rakkaus jäi ja usko, että vielä ehtii aloittaa alusta ja rakentaa yhteistä tulevaisuutta iloiten, hyväillen, tanssien "pingviinitanssia" pesäaine nokassa. Metelöiden niin että rannalla kulkijakin sen huomaa, pääsee mukaan.


Joskus voi käydä tuuri, kun löytää uuden asukin pihapiiristä. Vikkelä pyrstötiainen on harvinaisen kaunis valko-musta, hieman roosaa siivissä ja rinnassa. Lintu on paikkauskollinen, toivottavasti vielä tapaamme.
uusi aamu
tie on katettu 
Ilo kuin auringonsäde pilvien raosta
monien harmaiden päivien jälkeen,
ilo kuin räystäsvesien laulu
talvipakkasten jälkeen,
ilo kuin muuttolinnun hullaantunut lento
tulvaniittyjen yllä,
ilo kuin tuulen leikki hiirenkorvakoivikossa,
ilo kuin ystävän askelet porraspuulla
pitkän ikävän jälkeen.
Ehjä, kirkas, puhdas ilo.
Odottamatta ja ilman aihetta!
Mistä tämä lahja
kun oli jo ehtinyt unohtaa
että se on olemassa.

Jaksan taas taivaltaa,
velvollisuuksien takkuisessa viidakossa
tämän lahjan kanssa.
Pitkään. Kevyemmin.
-Maaria Leinonen-

maanantai 18. toukokuuta 2015

Heijastin: Päivät mökillä Juuassa

Heijastin: Päivät mökillä Juuassa: Parasta lomilla, viikonloppuina ja eläkkeellä ovat mielestäni rauhalliset aamut. Jos voi herätä hiljaa, juoda kupin kahvia, lukea aamun ...



Kuvaus päivästä aamusta iltaan pohdiskellen maailman menoa kuvien kera.




Päivät mökillä Juuassa


Parasta lomilla, viikonloppuina ja eläkkeellä ovat mielestäni rauhalliset aamut. Jos voi herätä hiljaa, juoda kupin kahvia, lukea aamun lehden, haistella tuulia.


On kalojen kutuaika. Katiskassa on pientä ja vähän suurempaa ahventa ja haukea. Onneksi mieheni savustaa ne, kypsästä kalasta saa ruodot pois helposti.


Muurahaiset ovat ahkeroineet, aloittaneet heti auringon herättyä.
Ennen ajateltiin, että aamuvirkut pärjäävät elämässä. Silloin ei tunnettu ihmisten luontaista biorytmiä. Meitä on aamuihmisiä ja myös illan kukkujia. Nyt esitetään, että aamuvirkuille ja iltavirkuille olisi oma työaika, lapsille oma kouluun menoaika.
Jokainen voisi tehdä työtä silloin kun on parhaimmillaan.




Eläväinen kivitaskukoiraskin on pysähtynyt hetkeksi nauttimaan valosta. 


Koppelo hakeutui pihapiiriin aidan suojaan. Onkohan sillä pesimispuuhat menossa? Jostain syystä tänä keväänä on teeriä ja siten myös soidinmenoja ollut normaalia vähemmän. Miksiköhän? 


Meille on kerrottu, miten tiukoilla on maanviljelijän leipä. Maidon ja lihan hinta on laskenut. Halvempia tuotteita tuodaan ulkomailta.
Silti joka kevät kylvetään ja kynnetään pellot, hoidetaan eläimet. Uskotaan tulevaisuuteen, ostetaan kalliita ja komeita työkoneita, tehdään sukupolvenvaihdoksia, työskennellään kesäisin pitkää päivää, pyhät ja arjet. Ja toivotaan säiden Herralta vetoapua.





Maalla elävät vanha ja uusi rinnakkain, jatkuvuus on osa tarinaa.
Perheemme mökki on mieheni vanhempien rakentama ja hoitama rintamamiestalo. Talo oli asumaton 15-vuotta ja piha villiintynyt. Olen raivannut ja repinyt, etsinyt anoppini viljelemiä kasveja, joita putkahtaa yllättäen jopa viereisestä metsästä.
Onneksi maa on viljavaa muhevaa multaa, piha etelään ja ilma puhdasta. Siitä todistavat mm. puiden naavat. 
Kilometrin säteellä on pari mehiläistarhaa, josta saamme vieraita kukkatarhaamme.

Joka kevät odotamme tuttuja lintuja pesimäpaikoilleen. Uusia lajeja tulee ilmaston lämpenemisen myötä, mm. mustarastas pariskunta on pesinyt kolme vuotta. Ensin kuulimme laulun metsästä, pikkuhiljaa se tuli pihapiiriimme, viime kesänä viihtyi liiterissä yhdessä pääskysten kanssa. Tänä keväänä se valloitti harmaasiepon pesän aitan terassin kattoparrun kupeesta. Viime vuonnakin herra sieppo joutui taistelemaan omasta pesäpaikastaan, mutta voitti lopulta. Nyt odottelemme harmaasiepon paluuta ja mahdollista konfliktia.
Eilen näin lehtokurppamme klo 22 iltakierroksella, sama rinki ja aina vastapäivään. Kirjosieppo ja taivaanvuohi tulivat viime viikolla. Kurki oli syömässä pellolla, toivottavasti se on pesimispuuhissa. Viime kesänä sai 2 poikasta.
Tuulihaukoille on laitettu pönttöjä lajin säilyttämiseksi. Luonnon kiertokulkuun kuuluu, että ne syövät linnunpoikasia. Niinpä ne söivät myös "meidän" harmaalokin poikaset. Se oli rakentanut vuosia pesänsä kiven päälle rannan tuntumaan. Mutta helpolla tuulihaukka ei saalista saanut. Aina kun haukka tuli tähystämään läheiseen keloon, kutsui harmaalokki rääkymällä kaikki muut lokit hyökkäykseen. Draamaa kesti useita päiviä, mutta viimein tuulihaukka voitti. Seuraavana kesänä hautoi harmaalokki emo pelkkää kiveä. Ja katseli lammelle. 
Joskus tulee meille ennestään tuntemattomia pesijiä. Viime kesänä saunan takana vanhassa lehtometsässä ja kolmen kuusen sisällä pesi sinisuohaukka. Oli mielenkiintoista seurata sen elämäntapaa. Hyökkäyksiä illan suussa sen pyydystäessä myyriä viereiseltä niityltä ja kun poikaset pitivät hirveää meteliä nälissään. Vieressä asusti vielä palokärkiperhe.  




Pihan kasvit kertovat myös tarinaansa: nämä scillat sain ystäviltäni Maaningalta, tämän värimintun mieheni serkulta, nämä kurjenpolvet ja vuorenkilvet Kemistä Liisan puutarhasta, nämä kevätkaihonkukat toi mieheni serkku Joensuusta tädiltään, nämä yrtit ovat Arjalta... Vaihdantatalous on kunniassaan
Olen kasvattanut pääasiassa perennoja, liljoja, pensaita ja puita. Ovat periaatteessa helppohoitoisia, jos nyt ei satu jotain. Kuten, että muurahaiset valloittivat kivikkokasvipenkit tai että kirvat tulevat lumipalloheisipuuhun juuri kun se on täydessä kukassa.

Tänään aamu tv:ssä kerrottiin, että kaneli ja mullan vaihtaminen auttavat muurahaisiin, mäntysuopa ja sooda sopivat moneen vaivaan, 2-3 vk haudutettu nokkosvesi on puutarhan eliksiiriä. Mitään myrkkyjä en suostu käyttämään.



 Tämän kevään haasteena on rakentaa yrttitarha uusiksi. Lipstikka, mäkimeirami, ruohosipuli, valkosipulit ja malvat ovat hyvällä alulla. Ja aina varmoja ovat raparperi viereisen niityn nokkoset, nyt jo syötäviä. Mansikat ja mustaherukat poimin puutarhasta, muut marjat lähimetsiköstä - toivottavasti niitä taas tulee!


Rankan päivän jälkeen, kun sattuu selkään ja kroppa muistuttaa mukavasta kaupunkielämästä, maistuu savusaunan lempeä kiireetön löyly. 




Aurinko laskee, maalaa maiseman vahvoin värein.

Mitenkäs se Leino runoili:
 "Työs olkoon se suurta tai pientä vaan,
kun vaan se työtä on oikeaa
ja kun sitä palkan et tähden tee!
Työ riemulla palkitsee!

Se raatajan riemulla palkitsee
ja tekijän terveydellä,
työ himoja huonoja hillitsee
niin puhtaalla sydämellä.
Oi, rauhaa päätetyn päivätyön!
Hyvät enkelit suojaavat työmiehen yön
ja nuorena, vankkana nousevi hän
taas uutehen päivähän."

No, tällä kokemuksella sanoisin kuitenkin, ettei se työ tekemällä lopu eikä sitä tarvitse pelätä. Sen viereen voi pötkähtää vaikka päikkäreille.