Voinko valita mielentilani? Jos olisin vaikka onnellinen?

Tänä aamuna minulla oli aikaa.

Sataa tihuuttelee. 
Luonto, kasvit, kylvämäni siemenet ja istuttamani kukat sekä perennat kiittävät. Samoin minä, ei "tarvitse" lähteä jatkamaan yrttitarhan perustamista.

Kroppa oli yöllä kipeä, selkä vihoitteli. Toisaalta työtä tekemällä kuntoni kasvaa, on voittajan fiilis.
Keittelen kahvia ja puuroa mustaherukoista, pakkanen pitäisi saada tyhjäksi. Samalla avaan läppärin.
Positiivareiden sivustolla Leenan teksti on rehellistä, aitoa puhetta omista kokemuksistaan:

KAIKKI ON HYVIN

"Kun jäin työttömäksi, tuli ensin helpotus, kun kaikki lopulta ratkesi. Sain työttömyys töitä kolme kertaa kahden vuoden välein. Sitten ne loppuivat. Olin liian vanha ja sairas töihin, mutta liian nuori ja terve eläkkeelle. Rahatilanteeni kävi entistä huonommaksi ja kaikki otti päähän.

Kuuntelin ihmisten valituksia siitä ja tästä, ja minua alkoi suututtaa. Olinhan itsekin syyllistynyt samanlaiseen marinaan. Mietin ja tutkiskelin itseäni ja tilannettani. Huomasin, että kaikki on loppujen lopuksi ihan hyvin, vaikka olen edelleenkin sairas; kolotuksia on siellä ja täällä. Taloudellinen tilanteeni on entistä huonompi. Jostain syystä en kuitenkaan tunne olevani mitenkään kurjassa tilanteessa.

Minulla on kaikki ihan hyvin. Kun sanon tutuilleni tämän, he katsovat minua kuin vähäjärkistä. He eivät ymmärrä, että olen ihan onnellinen. Eihän heidän loppujen lopuksi tarvitsekaan ymmärtää. Pääasia on, että itse sen huomaan."

-Leena

Iltapäivällä julkistetaan hallitusohjelma. Nyt jo voi arvata, että kaikki valittavat. Äskettäin tehtiin tutkimus ihmisten kriisi tietoisuudesta ja valmiudesta muutoksiin. Suomalaiset kyllä tietävät Suomen taloudellisen tilanteen ja ovat valmiita tarvittaviin leikkauksiin ja muutoksiin, kunhan se ei kosketa heitä itseään. Maksaja on joku muu.

Joku muu, jota on kaivattu ja etsitty eri suunnilla, myös meillä kotona.

Kuitenkin tiedämme, ettei raha ja varallisuus tuo onnea. Toisaalta puute ahdistaa ja tekee elämän vaikeaksi ja siitä seuraa muitakin ongelmia mm. sosiaalisissa suhteissa, itsensä ja terveyden hoitamisessa, syrjäytymistä, yksinäisyyttä..  

 

Mitkä sitten ovat onneni lähteet?

Perhe, lapseni ja lapsenlapseni, ystäväni, työni ja työkaverini, entiset ja nykyiset, terveys, innostumisen kyky, näkemisen ja kuulemisen lahjat ja kaikki aistit, luonto, hyvä kirja ja hyvä yöuni. Siinäpä on elämäni kivijalka.

 

Paljon on aihetta kiittää!

Luonto on sitä, mitä se on. Toisinaan paistaa aurinko, toisinaan sataa. Toisinaan on kylmä, toisinaan lämmin. Mutta aina se on tasapuolinen. Sataa niin hyville kuin pahoillekin, jos ihminen ei sotke sen kiertokulkua saastuttamalla.

Luonto kertoo myös tarinoita, symboliikkaa, vuodenajat elämän kiertokulusta, aamu nuoruudesta ja uudelleen aloittamisesta, ilta vanhuudesta ja levon tarpeesta, auringonlasku kuolemasta, valo rakkauden ja hengen voimasta. Metsä on temppeli ja sinne on huudettu hädän ja tuskan hetkinä.

Luonnossa mieli rauhoittuu, asiat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin, muistot pulpahtelevat mieleen, haaveet saavat siivet, kiire ja suorittaminen katoavat. Olen osa tätä maailmankaikkeutta, luotu itsekseni ja katso, olen riittävä.

aamun valo veden pinnalla

auringonlasku 

keskipäivän valo

lukemattomat timantit

taivaan värit

rakkaus voi myös vahvistua vaikeuksissa

Silkkiuikut rakensivat perheen ja kotipesän toukokuussa kaislikkoon rannan tuntumaan. Mutta elämässä ei kaikki käy, niin kuin toivoo.

Tulivat tulvat, vesi vei pesän. Mutta rakkaus jäi ja usko, että vielä ehtii aloittaa alusta ja rakentaa yhteistä tulevaisuutta iloiten, hyväillen, tanssien "pingviinitanssia" pesäaine nokassa. Metelöiden niin että rannalla kulkijakin sen huomaa, pääsee mukaan.

Joskus voi käydä tuuri, kun löytää uuden asukin pihapiiristä. Vikkelä pyrstötiainen on harvinaisen kaunis valko-musta, hieman roosaa siivissä ja rinnassa. Lintu on paikkauskollinen, toivottavasti vielä tapaamme.

uusi aamu

tie on katettu 

Ilo kuin auringonsäde pilvien raosta

monien harmaiden päivien jälkeen,

ilo kuin räystäsvesien laulu

talvipakkasten jälkeen,

ilo kuin muuttolinnun hullaantunut lento

tulvaniittyjen yllä,

ilo kuin tuulen leikki hiirenkorvakoivikossa,

ilo kuin ystävän askelet porraspuulla

pitkän ikävän jälkeen.

Ehjä, kirkas, puhdas ilo.

Odottamatta ja ilman aihetta!

Mistä tämä lahja

kun oli jo ehtinyt unohtaa

että se on olemassa.

Jaksan taas taivaltaa,

velvollisuuksien takkuisessa viidakossa

tämän lahjan kanssa.

Pitkään. Kevyemmin.

-Maaria Leinonen-