Mistä rakentuu kotini

Kesä kukkii kaikkialla

Pieni hiljainen onni

Johanna Iivanaisen konsertti Juuassa, kaunis kuulas heleä laulu, Suomen kauneimmaksikin mainittu, monet koskettavat tekstit Sinikka Svärdin. 

Mieleenpainuvin elämys oli "Pieni hiljainen onni",
Johannan selkeää huilumaista laulantaa, Svärdin runon teksti tulee sisälle ja tuo rauhan, musiikki hiljaa taustalla:

Aurinko nousee

"Räsymaton raidoilla varpaat kippuralla. Ikkunasta aamu kurkistaa.Keitän kohta kahvia ja juon sen verannalla, maistan mummon marjapiirakkaa. Haen lehden aamutakissa ja -tohveleissa, harakoille huikkaan huomenen.
Tämä pieni hiljainen onni, sen löysin kun etsinyt en, kun suljin hetkeksi silmät ja istuin haaveillen."

Mistä koti rakentuu

Kalliolle rakennettu

"Hukkaan menee aikani jos kuljen kulisseissa, tässä kaikki mitä tarvitsen. 

Tämä pieni hiljainen onni on tyhjissä käsissä vain ja kun kerroin muillekin siitä yhä enemmän onnea sain."

Sitä pohdin laulun vielä soidessa päässäni.
Kotini on ensisijaisesti mielessäni, kun olen tasapainossa itseni ja elämäni, läheisteni kanssa.
En kuitenkaan osaa olla vapaa kuin taivaan lintunen. Tarvitsen oman paikan. Miten mukavaa onkaan reissun jälkeen nukkua omassa sängyssä!
Tarvitsen myös keittiön ja kunnon ruokapöydän, minkä ympärille mahdumme yhdessä. Sen verran tilaa, että viihdymme. Ja radion, ja telkkarin, sanomalehdet ja kirjat, kameran.
Omat, minulle annetut ihmiset, perhe, ystävät, työn ja harrastusten kautta tulleet.
Rakennumme ihmisenä sosiaalisissa suhteissa. Välillä kompastellen, joskus elämä on hetken juhlaa, mutta kun uskaltaisin olla aina totta, hyväksyen rakentavasti, anteeksi pyytäen ja -antaen.

"Se on sitä mitä se on" -Martti Lindqvist-


Mieluummin kuitenkin vähemmän kuin liikaa.

Siitäkin on kokemusta. Halusin rakentaa unelmieni keittiön sisustuslehtien mukaan, ihan liian kalliin ja ison tarpeisiini. Kun sitten muutimme pois ja pakkasin tavaroitamme, havahduin kuinka paljon oli esineitä, joilla oli oma paikka kaapissa, mutta joita olin tuskin käyttänyt koskaan tai vain muutaman kerran. Minä olin tavaroita varten. Ja olin stressaantunut, kun oli niin paljon huolehdittavaa. Mikä harha! 

Perhosen pyrähdys

Kukkakoti

Kastepisarat poimulehdellä

"Tuolla istuu orava kuusen käpy suussa, ruohikossa kaste kimmeltää. Kaksi pientä varpusta vain hiljaa luumupuussa, vailla huolta, ikävää ja nautin tästä.

Istun yhä keinutuolissa kiirettä kun ei oo mihinkään, karsin kaiken joutavan elämästä nyt, vihdoin kaksin käsin tartun tärkeimpään.

Harmaasieppo vartioi pesäänsä

Tämä pieni hiljainen onni sen löysin kun etsinyt en

kun suljin hetkeksi silmät ja istun haaveillen.

-Sinikka Svärd-