Elämä jatkuu

Vuodenaikojen kiertokulku

Kukat, hyönteiset, linnut ja lepakot tarvitsevat toisiaan.
Elämä jatkuu, kun ihmiset ja luonto voivat hyvin.

Kävelen aurinkoisena aamupäivänä mökkitietä, pitkin ohrapellon reunaa. Aurinko lämmittää jo. Perhoset, sitruuna- ja kaali-, niin otaksun, leikkivät ja tanssivat ympärillä, mutta eivät antaudu kuvattaviksi, pääskyset rivissä sähkölangalla, välillä pyrähtävät lentoon, kaartelevat pellon yllä korkealla, on taas tulossa poutainen päivä, sirkuttavat viestinsä, vilja on kypsää, lainehtii kultamerenä.

Pääskysen poikaset ovat riittävän isoja, perheet kokoontuvat yhteen.  Tämä kesä on ollut hyvä pääskysille, meidänkin perhe teki 2 pesuetta. Harjoituksissa parhaillaan on satoja pääskysiä, varsinkin lammella auringon laskun aikaan.

Mökkitie

Vilja on kohta kypsää, sato korjattavaksi naapurin lehmille tulevan talven ravinnoksi.

Äkkiä mieleni täyttää haikeus. On se aika vuodesta, kun sekä isäni, tiedon- ja elämänjanoinen maanviljelijä, sotaveteraani, osuuskauppamies, pitkään liikuntakyvytön ja veljeni, lähes ikänsä kotitilalla asunut, vaikkakin yrittäjänä ja tekniikan taitajana elantonsa hankkinut, löytänyt vasta rakkauden, poisnukkuivat.
Sydämessäni on kuva, kun ajoin pohjoisesta isän kuolinviestin saatuani läpi hiljaa keinuvien kultaisten viljapeltojen. Se lohdutti, sato korjataan, kun aika on.

Mietin luonnon kiertokulkua, miten se kuvaa elämää, jatkuvuutta. Antaa merkityksen elämälle, antaa turvallisuutta ja lohduttaa. Kullekin elämäntilanteen mukaan.

"Ajatukset ovat sielun kasvimaailma. Jos tahdot tietää, kuinka ajatusmaailma itää, niin kysy sitä keväältä. Kuinka kuihtuu, kysy syksyltä. Kevät katsoo aina eteenpäin, syksy aina taaksepäin, mutta syksyllä on se etu, että se voi katsoa eteenpäin uusiin keväisiin. Siinä on vanhain onni. - Monet kuihtuneet ajatukset ovat vain kukkimasta lakanneita kuusamia. Anna niille sadetta, paistetta ja lämmintä ilmaa, niin ne voivat vielä tuoksua."
-Zachris Topelius-

Kevään väri on vihreä, ensin hentona, mutta syvenee ajan myötä.

 Kevät on synnyttämisen, uuden alku. Auringon valo ja lämpö murtaa talven kahleet. Kaikki on edessä, kaikki on mahdollista. Lapsi on syntynyt.

"Lapsen kehto-valtakunta suurin:

siinä nukkuu pieni äärettömyys.

Salaperäinen on kehto keinuessaan:

Siinä tuuditellaan tulevaisuus.

Siinä odottavat kapaloissaan

kaikki voimat, kaikki tapahtumat,

kaikki viattomuus, kaikki synnit.

koko mystillinen ihmiselo.

Väkevä on lapsi, lapsen käsi.

Hän on kerran punnitseva meidät.

Lapsi leikkii huolettomin käsin

nimillämme unohduksen leikin."

-Uuno Kailas.

Kesä pursuaa, pitää sisällään kaikki värit.

 Kesä on täynnä, yötä päivää, Se on tekemisen, luomisen ja vastuun ottamisen aikaa, aikuisuutta.

Kesä, julma, ja kaikkeen viaton
Kesä kuluu henkeään pidättäen, pensaikot kuhisevat rakastavain kiihkoa
hyttysten puremaa, ruoho musertuu paljaan lihan alla, ja haavalehdet
toistavat sydänten läpätyksen.
Raaat mansikat: kesäkuu on julma, ja kaikkeen viaton.
Kesä kuluu henkeään pidättäen, lyhyt, ja kohta kuullaan pitkä huokaus
sumuisen illan hanurista,
kirkkaat valot kulkevat mustilla pelloilla, jättävät jälkeensä pistelevän
sängen
ja taivaalta putoaa lyijypisara toisensa jälkeen,
mansikat mätänevät, variksenpelätti seisoo keskellä horsmien
mustuneita raunioita.
häviöön menneen talon isännän henki asettuu siihen asumaan.

Kesä on mennyt,. Hylätyn mansikkamaan laidassa isäntä levittää kätensä,
rikkinäiset taskunsa.
Maaliskuussa syntyy lapsi!

Mustikan lehdet 

Syksy luovuttaa värinsä, mutta hetken se on vielä loistossaan kullan ja ruskan sävyissä. Siirtymän juhlaa.

Syksy on kuin raskaana oleva nainen. Täynnä. Valmis luovuttamaan satonsa, kypsä. Elämä hiljentyy, tulevat pimeät yöt ja tähtitaivas. Unien ja muisteluiden, taaksepäin katsomisen aika.

"Valkoapilan valo

keskiyön hämärässä,

vaahteranlehden kulta

syysyössä

lumen hode

talven pimeydessä,

käsiemme kosketus

arkipäivässä."

-tuntematon-

Vuosilla on siivet, rakkaani

Vuosilla on siivet, rakkaani,

kuin linnut lentävät päivät kämmeneltä.

Syksy on tullut

ja kurkien aurat

joikuvat lähtöä

taivaan alla.

Koivu pudottaa lehtiä

kirpeään päivään

ja öisin satavat tähdet

taivaan tähtipuusta.

Tule, korjataan kokoon

mitä suvi antoi,

maistetaan viljan makeus

ja pannaan talteen

kypsyneet siemenet.

Oi rakkaani,

jätetään siihen lomaan

pari ruskalehteä

tästä syksystä."

-Ellen Niit- (suom. Aila Meriluoto)

Talvi on musta / valkoinen. Pitkään pimeää, mutta kun auringonsäde pilkistää, toistuu se hangilla miljoonin timantein, joita ei voi kukaan omistaa, pistää omaan varastoon ja myydä, mutta joita voi jokainen omistaa - hetken.

Talvi merkitsee kuolemaa, hiljaisuutta, unta, lepoa. Samalla se kuitenkin säilyttää, suojelee ja varjelee olemassaolevan. Varmistaa seuraavan kevään tulon ja jatkuvuuden. Elämän jatkuvuuden.

ANNA MEILLE RAUHA

Maa on saanut rauhan

kun syksyn sato kypsyy

ja leikataan.

Rauhassa se lepää

kun talven lumi sen peittää.

Maan lapsi, ihminen, saa rauhan,

kun päivien sato kypsyy,

kun elämän sato leikataan.

Pyhä Tuntematon, Käsittämätön, Pyhä Näkymätön,

anna meille rauha.

Anna rauhasi heille, jotka ovat nukkuneet pimeyteen ja hiljaisuuteen.

Anna rauhasi meille, jotka vielä kiiruhdamme eteenpäin

maailman valoissa ja melussa.

Anna meille rauha

ilon ja tuskan ja kaipauksen pyörteiden heittelemille

anna rauha jossa on nöyrää iloa ja surua

ja voimaa päivän askareen suorittamiseen,

ja samalla tavalla anna rauha

käsille, jotka ovat askareistaan vaipuneet,

silmille, jotka ovat sulkeutuneet lepoon.

Anna rauha joka yhdistää poisnukkuneet

ja meidät, jotka vielä vaellamme täällä.

Anna rauha, joka käy yli kaiken ymmärryksen.

Sinun rauhasi.

Tätä kirjoittaessa olen ajatellut meidän perheen nuoria, elämä jatkuu heissä.
Lämpimät onnittelut onnittelut Vivekalle!